Sodan perintö

Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys ja pysyvä nautintaoikeus

Edustan itsenäisyyden ajan viidettä sukupolvea. Vanhempani kokivat talvi- ja jatkosodan tapahtumat. Sodista muodostui maamme itsenäisyyden todelliset todisteet. Itsenäisyyspäivän aikaan olemme saaneet ja tulemme jatkossakin saamaan piristysruiskeen toisen maailmansodan tapahtumista. Suomen aluetta vallattiin 1939–1944 itärajan suunnalta.

Valtiollinen, virallinen Suomi linnan juhlineen luo sinulle kuvaa talvisodasta 1939–40 ja jatkosodasta 1941–44.

Itsenäisyyspäivänä maanpuolustus- ja kansalaisjärjestöjen yhteiset lippulinnat tekevät kunniaa käymällä hautausmailla sotiemme muistomerkeillä. Käynnit tehdään myös sodan 1918 molempien osapuolten hautamuistomerkeillä. Osapuolina tarkoitan punaisia ja valkoisia. Näin kansakuntana kunnioitamme omaa menneisyyttämme.

Itsenäisyyspäivänä emme mielellään puhu varsinaisesta itsenäistymisvaiheesta 1917-18. Sen muisteleminen on eriytynyt ihan muihin päivämääriin. 

Yhteinen historia ja menneisyys seuraa sukupolvelta toiselle.

Traumaattinen sota 1918 on huomattavasti vaikeammin käsitettävä, kuin  Talvisota 1939–40. Talvisodassa oli selkeä vastustaja ja raja josta tapeltiin Neuvostoliiton kanssa. Sodassa 1918 ei ollut yhtä selkeää vihollista eikä rintamaa rajoineen. Sisällissodissa vastustajaksi voi valikoitua kuka tahansa.

Jälkeenpäin voittaja puoli alkoi nimittämään sotaa vapaussodaksi. Se ei ole mitenkään virheellinen nimi. Tutkimukset sodan 1918 kenttäoikeuksista, ja sodan jälkitapahtumista ovat tutkineet sotaa sisällissotana. Siinäkään ei ole mitään väärää. On vain huomioitava, että nykyhetki on aina läsnä nimitettäköön sota-aikaa 1918 millä nimellä hyvänsä.

Näillä ajatuksilla toivotan Sinulle hyviä lukuhetkiä onnea 102 vuotiaalle Suomelle. Sodan perintö ja jälkipyykki.

Sotilaspojan galleriassa lisää kuvia.

Jaa tämä artikkeli