Pataljoona Kalm joutui taisteluun Hatsinan kylässä punaisten kanssa 30.4. Vastustaja pyrki kohti Pietarin rataa. Punaisten tavoitteena oli edetä rautatielle Lahteen. Lahti oli siinä vaiheessa jo valkoisten ja saksalaisten valtaama. Saksalainen osasto taisteli valkoisten puolella ja oli vallannut Lahden rautatieaseman seudun 19.4.
Huhtikuun viimeisenä päivänä Brandensteinin johtamat kolonnat lähestyivät saarrostaen Länsi-Hollolaa. Sinne oli majoittunut tuhansittain punaisten joukkoja. Joukkojen mukana kulki mm. Satakunnasta liikkeelle lähteneitä siviilejä.
Tässä postauksessa kerron sodan 1918 viimeisistä vaiheista näillä seuduilla.
- Taistelut Hämeessä päättyivät Sairakkalan–Tenhiälän–Hatsinan seudulla 2.5. (Nykyinen Lahti–Tampereen tien ympäristö Hollolan Sairakkalassa ja Manskiventie).
- Otto von Brandenstein johti operaatiota saarrostaen punaisten joukot Länsi-Hollolassa.
- Kerron Pohjois-Hämeen 1. pataljoonan tehtävistä Päijänteen–Vesijärven kannaksella ja Hollolan suunnalla.
- Sivun lopussa kerron lisää pataljoonan päällikkö majuri Kalmi persoonasta.
Nykyihminen tuntee seudun nimellä ”Sairakkalan risteys.” Lahti–Tampere valtatie kaksitoista (12) on rakennettu 60 -luvulla. Runsas sata vuotta sitten seudulta johti maantiet kaikkiin ilmansuuntiin. Olen tässä postauksessa kuvannut sodan 1918 loppuratkaisua kyseisellä paikalla. Lahden valtauksen jälkeen punaisten liikkumatila loppui Länsi-Hollolaan.
- Sotilaspoikablogissa voit perehtyä Kalmin pataljoonan sotatiehen 1918.
- Sotatoimet alkavat Kuhmoisista helmikuussa ja päättyy Hollolaan toukokuun alussa.
- Pohjois-Hämeen I pataljoonan päällikkö Hans Kalm sai everstin arvon heinäkuussa 1918.
Pataljoona otti viimeiset asemat Järvimäessä
Valkoisten länsiarmeijan ryhmät sulkivat tiet Tuuloksessa ja Koskella. Kalmin pataljoona oli vallannut 29.4. Hollolan kirkon seudun ja miehittänyt Hatsinan kylän. Saarrostukseen osallistui Tuuloksen suunnasta Hjalmarssonin ja Iso-Evon–Putulan suunnalta Bergströmin ryhmät. Etelästä Kärkölän ja Korpikylän maanteitä Tenhiälän aukeita lähestyi saksalaisten kolonnat. Katso kuvaesitys alla.
Länsi-Suomesta liikkeelle lähteneet punakaartilaiset ja siviilit pyrkivät itään. Punaisten kulku oli huhtikuun kuluessa hidastunut ja pysähtynyt Lahden länsipuolelle. Itään pyrkivät olivat asettuneet Lammin, Kosken ja Länsi-Hollolan taloihin. Asukkaat olivat väistyneet taloista mm. Tenhilän kylässä (aiemmin Tenhelä).
Pataljoona katkaisi tien Toivolassa
Seudulla on paljon harjanteita joihin asemia voitiin perustaa. Konekiväärikomppanialla oli sodan viimeisissä asemissa käytössään useita konekiväärejä ja niillä se pystyi hallitsemaan Sairakkalanjärven seutua ja Lahteen johtavaa maantietä.
Punaiset hallitsivat aluksi Hatsinan eteläpuolisia alueita. Hämeelinnasta, Hämeenkoskelta ja Asikkalasta johtavat maantiet risteävät tällä seudulla. Kalmin osasto hyökkäsi ja kuljetti konekiväärit Hatsinan kylän läpi parempiin asemiin. Pataljoonan kärkiasemasta estettiin punaisten liikkuminen edessä olevalla Hämeenlinna–Lahti maantiellä Sairakkalassa. Pataljoona päätti taistelut toukokuun alussa Järvimäen asemiin.
Pataljoonan päällikön kertomus 30.4. Hatsinan tilanteesta
”Johdin 1. komppaniaa, jonka mukana oli suurin osa konekivääreistämme, niitä olikin melkoinen määrä ainakin tusinan verran sekä kaksi tykkiä. Lähdin Hatsinan kylää valtaamaan ja hyökkäämään sen eteläpuolella olevaan Toivolan tienhaaraan.
Olin sitä mieltä, että tuo tienhaara on niin tärkeä, että jos saisin sen haltuuni, niin olisi punaisten liikehtiminen lännestä tulevia teitä pitkin Lahteen päin mahdotonta.
Tienristeys olisi saatava tehokkaan konekivääri- ja kivääritulen alaiseksi, joten punaisten joukot tulisivat toisistaan eristetyksi. Päästyämme Hatsinan kylän lähelle, alkoivat punaisten tuliputket paukkua niin vimmatusti, että jo piti käydä aprikoimaan, mitä tässä oikeastaan oli tehtävä?”
Sairakkala -nimeen ei lähteissä (sotahistoria) törmää. Kalm mainitsee Toivolan tienhaaran.
Pohjois-Hämeen I pataljoona
Brandensteinin saarron tarkoitus oli saada vihollinen laskemaan aseensa Lahden länsipuolella
Karttaesitys: Loppuratkaisu suoritettiin eversti Brandensteinin komennossa, yhdessä Lahden ryhmän kanssa. Punaisten länsirintaman joukot joutuivat pohjoisesta ja lännestä valkoisen armeijan sekä etelästä ja idästä saksalaisten saartamaksi.
Taistelupaikkoja huhtikuun lopussa Tuulos–Lammi–Koski–Hollola–Lahti.
Pohjakartta 4 kpl, vanhat painetut kartat Maanmittauslaitos (MML) 2/2018. Tilanne kartta 1 kpl, kirjasta Suomen vapaussodan historia.
Kuvaesitys: Hollolaan ja sitä kautta edelleen Pietarin radalle pyrkivien punaisten reitti.
Hämeenkosken pohjoispuolelta Etola–Kaunkorpi–Kastari–Hatsina.
Manskiventie Hatsinassa oli huhtikuun viimeisinä päivinä jo valkoisten (Kalmin komppaniat) miehittämä.
Punaisten pääsy Hollolan kirkolle ja Asikkalan suuntaan oli katkaistu.
Pataljoona Kalm saa yhteyden Hallingin yhdyspartioon Toivolassa
Pataljoonan päällikön kertomus tilanteesta: Siellä oli omituisia kukkuloita kummallakin puolen maantietä. Kukkuloilla oli punaisia paljon ja ne ampuivat pitkin tietä ja kylään. Ne oli saatava pois noilta kukkuloilta. Mutta millä keinoin? Punaisen asema oli ylen edullinen ja meidän oli välttämättä saatava tehtävämme suoritetuksi. Tein silloin seuraavan tempun.
Käskin kaksi miestä konekiväärin kera autoon. Kuljettajana oli kersantti Korhonen ja konekiväärimiehinä Mannström ja Launiala. Auto käyntiin ja neljän miehen kanssa huristimme päin punaisia. Siellä oli semmoinen kohta, jossa maantiellä vuorten harjanteet yhtyvät. Taaempana on kumpu, harjanteen pää, joka hallitsee vasemman ja edellä olevan mäenharjanteen sekä vielä oikealla olevan tienhaaran.
Kuvaesitys: Kalmin pataljoona sai Lahdessa käyttöön auton.
Henkilökuvat: Hans Kalm, Niilo Hersalo (Sigell), Ilmari Pohjanpalo, Hans Holopainen ja Anton Eonsuu.
Kalmin pataljoonan sotatie 1918 SODAN JÄLJET
Sille harjulle on saatava konekivääri ja hyvin nopeasti. Sieltä se vaikuttaisi erinomaisen tehokkaasti. Niin teimme kun ajateltu oli. Saatuamme koneemme paikoilleen ja lähetettyämme muutamia kelpo suihkuja harjanteita pitkin ja tiensuuntaa sekä tienristeykseen, rupesivat punaiset hajaantumaan rintamamme edestä pitkin metsiä Lahteen päin.
Tärkeimmän ”leikkauksen” suoritti autoon asetetut konekiväärit Hatsinassa, aiheuttaen Lahti–Hämeenlinna valtatien katkaisun Toivolassa. Hatsinan kylän valtauksessa 30.4. vangiksi antautuneita oli 1500.
Saksalaiskolonna ottaa asemat Toivolassa
Pataljoona Kalm oli 1.5. asemissa Toivolan tienhaaran pohjoispuolella. Sinne oli saapunut varhain aamulla 1.5. yhdyspartiot lähellä olevista Hallingin joukoista. Aamulla Toivolaan saapui eversti Brandenstein mukanaan yksi pataljoona ja kaksi patteria ryhtyen yhdessä Schenckin kanssa vastahyökkäykseen. Punaiset ajettiin Toivolasta takaisin.
Majuri Schenck otti etelän suunnassa 1.5. aamulla haltuunsa Sairakkalan tienhaaran. Aamupäivällä sitä vastaan hyökkäsi vahvoja punaisia joukkoja, jotka Tenhiälän–Sairakkalan tietä pyrkivät etelään päin. Toivolan kylä, joka asemansa vuoksi hallitsee ympäröivää maastoa oli taistelujen polttopisteessä.
Pataljoonan päällikkö majuri Hans Kalm – improvisoiden johtamista
Historian kirjoituksista olen saanut vaikutelman, että valkoisten johto ei sulattanut virolaisen Hans Kalmin tottelemattomuutta ja etelään suuntautuvaa Lahden retkeä. Kalmin pataljoona määrättiin jo Padasjoella ja Asikkalassa ollessaan jättämään asemansa. Hän piti kiinni omasta suunnitelmastaan jatkaa hyökkäyksiä etelään. Tästä syystä määräyksistä kieltäytynyt päällikkö oli joutumassa Sotaoikeuteen.
On totta, että Kalmin, Pohjois-Hämeen I pataljoona toimi itsenäisesti ja erillään omasta rykmentistä. Yhteys vaikeudet aiheuttivat ongelmia ja improvisointi oli mahdollista. Esikunnassa ei tarkalleen tiedetty Kalmin pataljoonan asemaa. Kalm sai Padasjoelta lähtönsä jälkeen parikymmentä määräystä marssia toisaalle. Lisäksi valkoisten ryhmitys ja komentaja järjestelyt Tampereen valtauksen jälkeen olivat muuttuneet.
Johtamista improvisoiden – esikunnassa huomattiin realiteetit ja hyödyt lopputuloksen kannalta
Hankaus oman päällystön ja majurin välillä kävi sietämättömäksi. Kalm kävi 25.4. esikunnassa Mikkelissä selvittämässä tilannettaan. Sieltä hän lähti ovet paukkuen sanoen ettei haukkumisia kuuntele ja jätti eronpyyntönsä. Erohakemusta ei hyväksytty ja hän sai pitää edelleen pataljoonansa.
Jossain vaiheessa esikunnassa havaittiin, että Kalmin tottelemattomuus olikin hyödyllistä sodan lopputuloksen kannalta. Hän oli marssinut parin komppanian kanssa kohti Lahtea ja kohdannut 20.4. Brandensteinin kärkiosaston kaupungin pohjoispuolella. Sodan ratkaisu ja loppu häämötti. Ihmiset kaduilla tervehtivät kaupungin vapauttajia.
Johtajatyypit ovat usein omapäisiä. Kalm toimi epäsovinnaisesti esimiehiään kohtaan, mutta alaiset pitivät hänen tavastaan johtaa. Sotaoikeuteen Kalm ei joutunut. Hänet palkittiin korkeilla suomalaisilla ja saksalaisilla kunniamerkeillä.
Eversti Hans Kalmin henkilöhistoria
Sota loppui punaisten tappioon
Osapuolten kesken käytiin loppukamppailut punaisten pyrkiessä ulos saarrosta, jota valkoiset suomalaiset ja saksalaisten armeijat piirittivät. Taistelut loppuivat antautumisiin, pikatuomioihin ja vangitsemisiin.
Pataljoona Kalmin seuraavat päivät kuluivat vankien ja sotasaaliin käsittelyyn. Pohjois-Hämeen I pataljoonan sotiminen päättyi Sairakkalaan, Tenhiälän aukeille ja Hatsinan kukkuloille, josta se siirtyi 5.5. Lahteen.
Brandensteinin johtaman saarrostuksen päättyessä oli Hans Kalm ”sopivasti” paikalla suomalaisen pataljoonan päällikkönä. Brandensteinin alaisuudessa hänen osaston tehtäväksi tuli järjestää suuren vankileirin vartiointi, vankimäärän ollessa noin 30 000. Kalmilla oli kokemusta vihollisen ja vankien kohtelusta jo Venäjän armeijan ajalta.
Pataljoonan päällikkö kirjoittaa kirjassaan.
”Suoritettavana oli enää jälkitehtäviä, joista meidän osalle tuli eräs ikävimmistä, nimittäin Lahden suunnattoman vankileirin vartiointi”.
Lähde: Kalmin pataljoona Suomen vapaussodassa, Hans Kalm, Helsinki 1919.
