Sodan jälkeen syntyneet sukupolvet – suuret ikäluokat –.
Lapsen kannalta katsottuna aikakauden arkea ja elinpiiriä kuvaa seuraava listaus:
- Yhteisöllisyys, lapset ja aikuiset muodostivat 50-60 -luvulla yhteisen voimavaran.
- Omatoimista tekemistä, vapaus harrastaa, keksiä tekemistä ja liikkua muiden lasten kanssa.
- Ei ollut päiväkoteja, vanhemmat sisarukset katsoivat perään ja ruokakin oli aika yksinkertaista.
- Aikuiset olivat omissa töissään eivätkä ehtineet osallistua lasten leikkeihin.
- Lapset joutuivat tai saivat osallistua kodin yhteisiin töihin monella tavalla.
- Ainakin maataloissa oli lasten tehtävä aikuisten töitä, kotitaloudet elivät pitkälti omavaraistaloutta.
- Nuorimpana lapsena pääsin kyllä helpommalla, nuorimman ja vanhimman sisaren rooleissa oli eroja.
- Kaupungeissa oli lapsille tilaa, maalla oli eläimiä, puhdasta luontoa ja kiinnostava kasvuympäristö.
Oletko sinä aaltopituudella?
Tämän postauksen jakoi ystäväni aiemmin facessa kommentilla.
“Minun sukupolvellani, tai ainakaan minulla, ei ollut edes pinnasänkyä, oli pukkisänky. Ei ollut sitä polkupyörääkään, ennen kuin sen itse kesätöillään tienasi. Tarina on siis pikemminkin minua edeltäneen sukupolven”.
Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat
Meidät laitettiin nukkumaan mahalleen pinnasänkyihimme, jotka oli maalattu lyijypohjaisilla, kirkkaan värisillä maaleilla.
Meillä ei ollut turvakorkkeja lääkepulloissa, ei lapsilukkoja ovissa eikä komeroissa. Kun ajelimme pyörällä, meillä ei ollut pyöräilykypäriä, eikä kukaan koskaan maininnut liftaamisen vaaroista.
Vauvoina ja pikkulapsina meillä ei ollut turvavöitä autossa, ei korokeistuimia, ei turvaistuimia eikä ilmatyynyjä.
Lava- auton (tai traktorin) lavalla matkustaminen kuumana kesäpäivänä oli nautinnoista suurin.
Me joimme vettä puutarhaletkusta tai metsän purosta. Jaoimme yhden limupullon kaikkien kavereiden kesken, eikä kukaan kuollut siihen!
Kaivoimme linnunpesiä, mutta emme saanet lintuinfluenssaa. Löysimme punkin niskasta ja revimme sen irti. Emme käyneet suihkussa joka päivä, emme saaneet allergioita emmekä astmaa.
Opimme virkkaamaan, kutomaan, piirtämään ja maalaamaan. Hakkasimme vasaralla nauloja ja sahasimme lautoja. Istuimme saunassa ylimmällä lauteella isän kanssa emmekä antaneet periksi.
Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat
Söimme pullaa, ranskanleipää ja oikeaa voita. Limut oli valmistettu oikeasta sokerista. Meillä ei ollut ylipainoa, koska olimme aina ulkona leikkimässä. Me lähdimme aamulla ulos ja leikimme koko päivän, tulimme kotiin vasta, kun tuli nälkä.
Meitä ei ollut mahdollista tavoittaa koko päivänä, ja me olimme ihan kunnossa.
Me vietimme tuntikausia rakentaen mäkiautoa kaikista jämäosista. Sitten laskiessamme sillä mäkeä hurjaa vauhtia huomasimme, että olimme unohtaneet jarrut.
Meillä ei ollut Pleikkaria, ei Nintendoa, ei X- Boxia, ei tietokonepelejä. Ei 150:tä tv-kanavaa, ei elokuvakasetteja eikä DVD:tä. Ei nettiä eikä chattia eikä Mesejä. Meillä oli kavereita, ja me menimme leikkimään niiden kanssa ulos. Me menimme pyörällä tai kävellen kaverin kotiovelle, koputimme tai soitimme ovikelloa ja menimme sisälle juttelemaan heidän kanssaan.
Me tipuimme puuusta, saimme haavoja ja murtumia, hampaitakin irtosi, mutta ne eivät olleet kenenkään mielestä iso asia. Me leikimme tikuilla, kepeillä ja mailoilla, mutta emme puskeneet niitä silmiimme emmekä suuhun.
Me tervehdimme ihmisä kadulla.
Nämä sukupolvet ovat todistaneet olevansa parhaita riskinottajia, ongelmien selvittäjiä ja keksijöitä kautta aikojen.
Meillä oli vapautta, opimme virheistämme, onnistuimme ja saimme vastuuta.
Jos olet yksi meistä, onneksi olkoon!
Haluat ehkä jakaa tämän muiden kanssa, jotka olivat lapsia, ennen kuin hallitukset ja lakikirjat alkoivat hallita elämäämme meidän omaksi ”hyväksemme”.
Historiallisia faktoja voi aina kaivaa arkistoista, mutta arjen tarinat katoavat kokijoiden mukana, jollei niitä kerää ja tallenna.
Kerro tämä lapsillesi, että hekin saavat tietää, miten rohkeita (ja onnekaita!) heidän vanhempansa olivat. Lähde: Tuntematon 2022.
