Monessa liemessä keitetty keisarillisen armeijan kapteeni, vapaustaistelija Hans Kalm on kiinnostava persoona. Hänen toimintaansa sotilaana on viitattu muutamissa opinnäytteissä ja väitöskirjoissa. Hänestä on julkaistu elämänkerta. Tartuin aiheeseen 2017. Kokonaiskuvani sisällissodan aikaisista Kalmin Pohjois-Hämeen I pataljoonan liikkeistä helmi–huhtikuussa 1918 oli puutteellinen.

Sisllisotaa 1918 tutkitaan jatkuvasti, siitä on kirjoitettu sadoittain kirjoja. Meitä suomalaisia kiinnostaa tuon sodan tapahtumat ja sen takia jokaisen kannattaa kuunnella mitä toisella on sanottavaa. Tämä ei aina ole helppoa. Kansalaisina meillä on joku käsitys mielessämme ja sovitamme tietämättämme itsemme jommalle kummalle puolelle asiassa. Tämä olisi sisäistettävä ja hyvä ymmärtää.

Sodan tapahtumahistorian osalta tietoja on kerättävä monista eri lähteissä. Vapaaehtoisena Suomen vapaussotaan tammikuussa 1918 ilmoittautunutta Hans Kalmia moititaan monissa yhteyksissä. Sota-ajan kuukausina hänen johtama pataljoona onnistui Päijänteen länsipuolisen alueen takaisin valloittamisessa hyvin. Kapteeni Kalm oli vapaustaistelija ja hän asettui vastavallankumouksen puolelle vastustamaan vallankumouksellisia joukkoja. Hän teki helmikuun alussa omat päätöksensä ollessaan vielä Etelä-Pohjanmaalla. Kalm suuntasi katseensa Keski-Suomen suuntaan. Kuhmoisten kirkolle Kalm saapui 22. helmikuuta. Hänen lähin esimiehensä oli everstiluutnantti Bergström. Jämsän ryhmän komentaja oli Karl Fredrik Wilkman, joka oli palannut Suomeen vallankumouksen seasta Venäjältä. Wilkaman toimi sodan jälkeen puolustusvoimain ylipäällikkönä, Karl Wilkman kehui Kalmia myöhemmin.

Virolainen kapteeni osallistui Suomen sisällissotaan 1918 ja jatkossa oman maansa Viron vapauttamiseen bolsevikeista vuonna 1919. Neuvosto-Venäjällä käytiin vallankaappaukseta käynnistynyttä sisällissotaa useilla rintamilla monta vuotta. Sanotaan, että Suomen sisällissota merkitsi Hans Kalmille kiistatta vapaussotaa venäläisiä bolsevikkeja vastaan. 

Viittaus Taaransaaren tapahtumiin syksyllä 1917.  

Suomesta lähetettiin kaksi retkikuntaa Tallinnaan, Ekströmin ja eversti Kalmin. Venäjän sisällisodassa Venäjän valkoiset joukot saivat tukialueen Virosta taistelussaan Pietarin bolsevikkeja vastaan. Virolaiset suhtautuivat Pietarin lyömiseen myönteisesti, mutta Suomessa yhteistoimiin valkoisten venäläisten ja virolaisten kanssa suhtauduttiin varauksella. Eversti Kalmille yhteistoiminta valkoisten venäläisten kanssa ei ollut mieluista.

Hän kertoo Kievin vankilassa pidätettynä olo ajastaan. Lisäksi hän kirjoittaa olleen Hatsinassa kaksi ja puoli kuukautta pidätettynä.  Lauri Murasen yksityisarkisto, 2006. Kirje on kopioituna valtuuston kokouspöytäkirjaan. Kalm viittaa kirjeessä halunsa vastustaa väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta riippumatta siitä, tuliko se tsaarin virkavallan, bolshevikkien tai muiden roistojen tahoilta. Arvaus on, että Kalm oli joutunut kahnauksiin esimiestensä kanssa. Heinämäki 2007.

”Suomen menneisyyden taakat”. Suomen valtion toimesta on tutkittu ja selvitetty aktiivisesti maamme lähimenneisyyttä. Sotasurmaprojekti tutki I maailmansodan ja kansalaissodan (1914-1922) kaatuneita henkilöitä. Se keräsi nimitiedoston surmansa saaneista, kadonneista ja menehtyneistä vuoden 1918 sodassa ja sotatoimien jälkitapahtumien yhteydessä. Sodan traumat elävät keskuudessamme ja kansalaisia kiinnostaa menneisyys, sotasurmia tutkitaan ja niistä kirjoitetaan jatkossakin, hyvä niin.