Suomen sisällissota 1918 – tarinat ohjaa yleisön huomion surmatöihin, terroriin ja kärsineen puolen kokemaan kohtaloon

Sisällissota nimen käyttö

Sisällissota -nimi ei anna arvostusta itsenäistymiselle vaan hämärtää historiallisen kokonaiskuvan. Leninin Venäjä 1917– yllytti Suomen työväestöä nousemaan kapinaan vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, sekä aseisti suoran toiminnan kapinalliset. Nykysuositus ohjaa käyttämään Sisällissota -nimeä, vaikka se ohittaa itsenäisyysjulistuksen ja suomalaisen väestön, sen osan joka tahtoi kokonaan irti Venäjästä, kuten nuoret aktivistit. Suomen senaatti, toisin sanottuna ”istuva hallitus” Svinhufvudin itsenäisyys-senaatti 1971 joutui vallankaappauksen kohteeksi tammikuussa 1918. Sisällissota on tunteellinen määrittely eikä ole Suomen valtiollisen itsenäistymisen kokonaiskuva, eikä nimi kerro koko totuutta Suomen kansan mielentilasta 1918.

Sisällisotaretoriikassa kuolleet (kaan) eivät saa rauhaa

Viholliskuvat toimivat aineksina luotaessa uusia kertomuksia. Perinnetiede tutkii ihmisten työstämiä kokemuksia, siten kun asia on mieleen palautunut. Olisi hyvä ottaa huomioon, että perinnetieteen tarkoitus ei ole tutkia todellisia tapahtumia, vaan kerätä muistitietoa ja palauttaa tapahtunut lukijan mieleen teoksen kautta.

Mennyttä aikaa, historiaa tulkitaan ajan ilmapiirissä niin kuin tapahtui 70-luvulla. Ylilyönti esimerkki on presidentti Kekkosen ns. ”Leninin lahja” suomalaisille. Ajatuksen mukaan Lenin olisi ollut ratkaiseva tekijä Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa.

Julkista kiistaa on aiheuttanut 90-luvulla akatemiaprofessori Heikki Ylikankaan näkemys Suomen Vapaussodasta 1918.

– vapaus-sota-käsite on myytti – hänen johtopäätös on ettei Suomen ja Venäjän välillä ollut todellisuudessa julistettua sotatilaa.