Syntymäpaikka: Helsingin pitäjä. (1897–1973)
Koulutus: Ylioppilastutkinto, Suomen Liikemiesten Kauppaoppilaitos, opettaja E. Kaila houkutteli jääkäriliikkeeseen.
Sotakorkeakoulu, Suomi. Ensimmäisen kurssin oppilasvanhin ja priimus. Diplomityön otsikko ”Offensiiviset mahdollisuudet Laatokan Karjalassa”.
Ammattiura: Sotilasuralle jääkäriliikkeeseen ja Saksaan 1916. Sotataitoja Tyksitön ampumakoulussa Suomessa ja Coast Artillery Schoolissa, Rannikkotykistökoulussa Englannsissa.
Yleisesikunnan komento-osaston päällikkö 1927, everstiluutnatti Talvelalle kuuluivat henkilöasiat. Lähti pois armeijasta, ei viihtynyt, koska siihen aikaan oli meneillään ”puhdistus” , virkoja vakinaistettiin ja Venäjällä palvelleista upseereista haluttiin päästä eroon.
Elinkeinoelämän johtotehtävissä ennen talvisotaa. Suomi-Filmin apulaisjohtaja 1929, Oy Alkoholiliike Ab:n apulaisjohtaja 1932 ja Suomen Selluloosayhdistyksen Finncellin apulaisjohtaja 1937.
Lockstedtin jääkäripataljoona
Jääkäripataljoona 27. Komennettiin räjäytyskurssille Berliiniin, etappi- ja järjestlytehtäviä Ruotsissa ja Suomessa 1917. Ruotsalaiset pidättivät Talvelan Muonionjokilaaksossa aseiden salakuljetuksesta. Hänet internoitiin Upsalaan ja vapautettiin loppukesällä. Paavo Talvela palasi kotimaahan jääkärien pääjoukkoa aikaisemmin.
Paavo Talvela oli tarmokas ja lujatahtoinen pataljoonan komentaja. Porin rykmentti, II pataljoonan päällikkö. Tarmokas kapteeni joka sai jääkärikoulutuksen Saksassa. Hän osallistui vapaussotaan Satakunnan rintamalla ja sai sodan 1918 loputtua majurin arvon 21-vuotiaana. Porin rykmentin komentaja oli evl Walter Berg.
Ahvenanmaan kautta takaisin Suomeen
Talvela palasi Suomeen joulukuussa 1917. Ensimmäisellä kerralla myrsky oli keskeyttänyt paluun, toisella kerralla moottorivene haaksirikkoutui. Matka jatkui vuotavalla purjeveneellä. Se vaihdettiin parempaan Ahvenanmaalla. Suomeen hän saapui väärennetyillä passeilla.
Talvela lähti Saksaan alkutalvella 1916. Hän matkusti koulutoverinsa kanssa Lapulle ja sieltä Kauhavan, Härmän ja Jepuan kautta tarkkaan vartioidun Pohjanlahden rannikolle. Sieltä matka jatkui purevassa pakkasessa ja viimassa Ruotsin puolelle. Matka kesti 30 tuntia. Maaliskuussa hän liittyi Lockstedtin jääkäripataljoonaan ja osallistui myöhemmin kuuluisalle ”pommarikurssille” Berliinissä.
Paavo Talvela Suomen vapaussodassa 1918
Tammikuussa 1918 Talvela määrättiin Suupohjan suojeluskuntapiirin johtajaksi. Vaasasta hän matkusti Kristiinankaupunkiin. Hänen johdollaan valkoiset valtasivat Kristiinankaupungin tammikuun viimeisenä päivänä. Talvela ylennettiin luutnantiksi Mannerheimin ensimmäisen päiväkäskyn ensimmäisenä nimenä ja nimettiin Porin rykmentin II pataljoonan komentajaksi. Ratkaisevat taistelut käytiin 14. maaliskuuta Alhaisissa. Tämän jälkeen hänet ylennettiin kapteeniksi.
Vapaussodan jälkeen Talvela palveli sodanaikaisen pataljoonansa komentajana Tammisaaressa. Talvela oli tuolloin 21-vuotias Suomen nuorin majuri.
Itä-Karjalan retkikunta 1919
Aunukseen suuntautunut Karjalan retkikunta 1919. Huhtikuussa 1919 Talvela erosi armeijasta ja liittyi Karjalan retkikuntaan. Tarkoitus oli vallata Aunus. Retkikunta pääsi seitsemän kilometrin päähän Petroskoista. Bolsevikkien noustua maihin Laatokan rannalle oli Talvelan rykmentin vetäydyttävä. Syyskuussa 1919 Talvela määrättiin koko retkikunnan komentajaksi jääkärieversti Aarne Sihvon tilalle. Tarton rauhassa lokakuussa 1920 Suomi joutui luovuttamaan Neuvosto-Venäjälle vallatut Repolan ja Porajärven.
Karjalan metsäsissit 1921
Joulukuussa 1921 Karjalan metsäsissit valtasivat majuri Talvelan johdolla takaisin Repolan ja Porajärven. Takoitus oli tuhota Muurmannin rata ja puhdistaa Itä-Karjala bolsevikeistä, mutta Neuvosto-Veäjä aloitti vastahyökkäyksen ja valtasi alueet takaisin. Seuraavan kerran Talvela palasi Aunukseen vasta 1941 kesällä.
Jalkaväen kenraali ja Mannerheim-ristin ritari
Neuvostoliitto katkaisi suhteet Suomeen ja aloitti Talvisodan marraskuussa 1939. Ensimmäisenä se valtasi Suojärven, Talvela piti Suojärveä itärajan lukkona. Tolvajärven–Ilomantsin alueelle muodostettiin ryhmä Talvela, Pajarin hän oli halunnut ja sai mukaansa. Pajarin Jalkaväkirykmentti 16 aloitti hyökkäyksen 12. joulukuuta ja onnistui lyömään vihollise Tolvajärvellä. Pajari ylennettiin everstiksi ja Talvela ylennettiin kenraalimajuriksi.
Ryhmä Talvela Talvisodassa 1939–40
Päämajassa eversti Paavo Talvela sai käskyn ottaa rintamavastuu Ilomantsi–Tolvajärvi alueesta. Rintamasuunnalla olleet ja sinne keskitettävät uudet joukot määrättiin hänen johtoonsa ja olivat suoraan Päämajan alainen osasto. Tehtävänä oli ensin lyödä vihollinen ja sitten vallata Suojärvi takaisin yhdessä Neljännen Armeijakunnan kanssa.
Osasto Talvela, nimi muuttui 19.12. Ryhmä Talvelaksi. Joulun jälkeen tilanne Ilomantsissa ja Aittojoella vakiintui asemasodaksi sodan loppuun asti.
Talvelalla oli tahdonvoimaa kriittisellä hetkellä
Helmikuun lopulla 1940 Karjalan Kannaksella tilanne oli kriittinen ja määräsi Talvelan selvittämään tilannetta, ylipäällikkö uskoi hänellä olevan vielä tahdonvoimaa. Kenraalimajuri Erik Heinrichs nimitettiin Kannaksen armeijan komentajaksi ja Talvela sai Heinrichsin III armeijakunnan Itä-Kannaksella.
Venäläisten suurhyökkäys alkoi 3. maaliskuuta, se kohdistui III armeijakunnan kohdalla Vuosalmelle ja Äyräpään kirkolle. Puolustuksessa Vuosalmella oli 21. divisioonan komentaja, eversti Niilo Hersalo. Talvisota päättyi 13.3.1940.
JATKOSOTA 1941 Karjalan Armeija ( Kar.A) Erik Heinrichs – Armeijakunta (VI AK) Paavo Talvela
Sotamarsalkka Mannerheim antoi käskyn 29.6. (Kar.A) perustamisesta. Sen komentajaksi Mannerheim määräsi Päämajan Yleisesikunnan päällikön kenraaliluutnantti Heinrichsin. Samana päivänä Armeijakunnissa tehtiin useita siirtoja ja järjestelyjä tulevaa päähyökkäystä muodostettaessa.
Karjalan Armeijan alaisista kolmesta yhtymästä kenraalimajuri Talvelan komennettavaksi tuli VI Armeijakunta. Sen ensimmäinen tavoite oli vallata Soanlahti, noin 30 km Värtsilästä. Yhtymän päävoimat olivat pohjoisempana Korpiselän –Tolvajärven suunnassa, jossa rajantakaisten alueiden haltuunotto tapahtui 10–11.7.
Saksalaisille suomalaiset olivat ilmoittaneet pystyvänsä keskittämään joukot niin, että päähyökkäys olisi mahdollinen joko Karjalan kannaksen tai Laatokan Karjalan-Aunuksen suuntaan.
Karjalan Armeija aloitti hyökkäyksen 10.7.
Paavo Talvelan alainen VI Armeijakunta pääsi läpimurtoon Korpiselässä ja eteni nopeasti Laatokan rantaa pitkin vanhalle rajalle ja sen ylikin. Hyökkäys pysäytettiin Tuulokseen. Ylipäällikkö pysäytti hyökkäyksen heinäkuun loppupuolella.
VI Armeijakunta valtasi Petroskoin 1. lokakuuta 1941. Panssarieversti Ruben Lagukselle ja Talvelalle myönnettiin hyökkäyksen aikana Mannerheim-ristit. Talvela arvosti Laguksen ristiä ja sen ansioita mutta hänen mielestään se olisi kuulunut ensin hänelle itselleen. Hyökkäysvaiheessa Talvela menetti kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina 10 475 mistä. Tämän jälkeen rintamilla siirryttiin asemasotaan.
Päivitetty 10.10.2023
