Suomesta Saksaan lähti alkuvaiheessa vuonna 1915 vapaaehtoisten ydinjoukko noin 180 miestä hankkimaan aseellista sotilaskoulutusta. Ensimmäisiä osallistuneita kutsuttiin pfadfindereiksi, partiolaisiksi.
Suomen itsenäistyminen ja vapaussota johtivat sotilasuralle
Tuompo kuuluu sukupolveen joka palveli nuoren tasavaltamme armeijassa. Hän toimi 20- ja 30- luvuilla puolustuslaitoksemme keskeisillä paikoilla vaikuttaen sen kasvuun ja kehitykseen. Hänestä kehittyi tehtävissään erityisesti Pohjois-Suomen ja pohjoisten olojen erikoistuntija. Talvisodassa suomalainen sotilas ylitti poikkeuksellisen haastavat olosuhteet. Jatkosodassa kenraali Tuompo oli Päämäjan komentoesikunnan päällikkö kuuluen Marskin lähipiiriin.
Kenraali W. E. TUOMPO kirjoittaa 1945 ollessaan maanpakolaisena Tukholmassa Suomen Jatkosodan jälkeen.
”Venäjän duumassa lausutut sanat – finis Finlandie – Suomen loppu, kaikuivat kansan korvissa. Suomessa oli kuitenkin miehiä, jotka olivat valmiit uhraamaan kaikkensa henkensäkin, isänmaan eteen, niin vähin toivein kun tähän taisteluun käytiinkin.”
”Ikuisiksi ajoiksi vannottu keisarivala peitettiin Aleksanteri II:n kuoleman jälkeen yhä syvemmälle ”käsiteltyjen asiapapereiden” joukkoon. Suomen suuriruhtinaskunnan laajasta autonomiasta tuli Venäjän hallitusmiesten silmätikku. Siitä on tehtävä loppu ja Suomi liitettävä tavallisena maakuntana yhä mahtavammaksi paisuneen slaavilaisvallan piiriin. Vuosisadan vaihteessa viimeisen heikkotahtoisen tsaarin, Nikolai II:n hallituskaudesta piti tulla kansallisen Suomen hautajaiset.” Luku: JÄÄKÄRIAIKA. SOTILAAN TILINPÄÄTÖS W. E. Tuompo, Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapaino Porvoo 1967.
Pfadfinder-kausi alkoi Lockstedtin leirillä
Parisensataa ylioppilasta, mukana lukuisia maistereita, yksi tohtorin arvon saavuttanut, matkustivat Ruotsiin ja sieltä edelleen Saksaan. Lähtijöistä valtaosa oli ruotsinkielisiä. On tunnettua, että ruotsinkielinen sivistynyt nuoriso oli mieslukuisesti eturivissä niinä kuukausina, joiden aikana jääkäriliike pantiin alulle. Tätä ruotsinkielisten ja ruotsalaisten osuutta selittää luonnollisesti vuosisadan alun yhteiskunnan rakenne maassamme.
Pohjois-Saksaan suomalaiset vapaaehtoiset saapuivat helmikuun 25. 1915. Lockstedtin leirillä Holsteinissa alkoi salaperäinen ”Pfadfinderkurssi”.
Tähän ensimmäisten joukkoon kuului 21-vuotias Wiljo Einari Tuompo (1893–1957). Hän oli suomenkielinen Porvoossa opiskellut ylioppilas syntyisin Pornaisista. Pohjois-Saksassa alkanut jääkärikoulutus, niin sanottu ”Pfadfinderkurssi oli käynnistetty Saksan sotaministeriön toimesta ja sen kestoksi oli suunniteltu neljä viikkoa. Salassapitämisen johdosta toiminta oli naamioitu partiolaiskurssiksi. Johtajana toimi majuri Maximilian Bayer, Saksan partioliikkeen johtaja.
Myöhemmin Tuompo sijoitettiin Kunikaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan. Pataljoonasta hänet komennettiin kesäkuussa 1915 etappitehtäviin Tukholmaan ja Haaparantaan. Hän toimi etappiaseman hoitajana yhdessä jääkäri Kekonin kanssa. Hän palasi takaisin Saksaan omaan komppaniaansa tammikuussa 1916. Jääkärijoukko osallistui ensimmäisen maailmansodan taisteluihin itärintamalla Missejoella, Aa-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa. Hän suoritti sotakoulun A-kurssin 1917 Libaussa ja osallistui Suomalaisen sotilaskäsikirjan toimitustyöhön. KUVA RIIANLAHTI
Ennen hauta vieraassa kuin orjuus omassa maassa
Jääkärivala Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Liebaussa, nykyisessä Liepajassa, Latvia. (Kuva) Ennen kotiinpaluuta helmikuussa 1918 jääkärit vannoivat uskollisuudenvalan Suomen lailliselle hallitukselle. Tähän päättyi kolme vuotta kestänyt kausi Saksassa ja joukko palasi Suomeen.
Aktivismi ja autonomian rippeet – jääkäriliike syntyy
Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa Venäjän harjoittamalla Suomen-politiikalla oli erittäin kielteinen vaikutus suomalaisiin nuoriin ja Viljon ikäluokkaan. Nuoret näkivät omin silmin, ettei Suomen erityisasemasta osana keisarikuntaa ollut enää juuri mitään jäljellä. Venäläisvallan ensimmäisen ja toisen sortokauden arkea kuvaa vakoilu, ilmiannot, kotitarkastukset ja jatkuva varuillaan olo. Tsaarin Suomea koskeva venäläistämismanifesti marraskuussa 1914 osoitti, että Venäjä suunnitteli riistävän loputkin Suomen erikoisasemasta.
Pfadfinder-ilmiö
Passiivisen vastarinnan kausi oli tullut Suomessa tiensä päähän. Ainakin niiden päähän jotka huomasivat ettei se tule riittämään jatkossa, mikäli halutaan olla suomalaisia. Tätä toisen sortokauden ajankohtaa pidetään uuden aktivismin ja jääkäriliikkeen synty vaiheena.
Suomen työväki pani toivonsa Venäjän vallankumouksellisiin voimiin, kun taas ”uuden” aktivismin puoltajat torjuivat kaiken yhteistoiminnan venäläisten kanssa, vaikka molemmilla oli sama sortaja, Venäjän tsaarivalta. Maailmansodan vaikutuksesta Suomen teollisuus ja liike-elämä hyötyi runsaista sota-ajan tilauksista. Osa piti aktivistien ajatuksia haihatteluna.
Matkakuvia nykyisestä Latviasta: JP 27:n erillisyksiköiden kasarmi Liepajan (Libaun) entisellä Alleestrassella – Misa-joki ja silta, Missen maasto oli jääkäreille vetinen asema – Trinitatis-kirkko Liepajassa, jossa pidettiin Suomen Jääkärien valatilaisuus 1918.
Saksalaisuuden vaikutus kotimaan politiikassa
Tuompo palasi Suomeen, Vaasaan jääkärikapteenina pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Jääkärit olivat Libaussa ennen Suomeen lähtöä tehneet suunnitelman jääkärijoukon organisaatioksi. Tämä suunnitelma ei alkuunkaan soveltunut ylipäällikkö Mannerheimin laskelmiin. Jääkärit oli hajotettava pällystöksi laajempaan armeijaorganisaatioon asevelvollisuuskutsuntojen perusteella.
Tuompo kokosi komppanian Pieksämäellä. Tuompo komennettiin aluksi komppanianpäälliköksi 3. jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan. Hän osallistui Viipurin valtaukseen huhtikuun lopulla 1918.
Sotatoimien päätyttyä 1918 joutui W. Tuompo (25) adjutantiksi saksalaiselle eversti von Redernille, joka oli määrätty saksalaisten yleisesikuntapäälliköksi Suomen armeijassa. Syksyllä 1918 kun Saksan rintamat luhistuivat, saksalaiset ”opetusupseerit” hävisivät Suomen armeijasta ja palasivat kotimaahansa.
Suomen poliittinen kenttä oli murroksessa – Saksalaissuuntautumisen lyhyt vaihe Suomen sisäpolitiikassa 1918
Suomen Jääkärit eivät varauksettomasti kannattaneet poliittista saksalaisystävällisyyttä. Päin vastoin, he olivat saaneet tuntea Preussilaisen sotilaskurin Itärintamalla kaikkine karvoineen, odottaen mahdollisuutta palata takaisin kotiin. Keväällä Suomen sotatoimien päättyessä Svinhufvudin hallitus kamppaili hallitusmuodon luomisen parissa. Mannerheim oli syrjäytetty ja armeijaa alettiin kehittämään Saksalaisvoimin.
Ystävällisyys kallistui kuningasmielisyyteen ja johti kuninkaan valintaan, joka osoittautui pian vääräksi ratkaisuksi. Tässä vaiheessa muutamien keskeisten länsivaltojen Suomen itsenäisyyden tunnustaminen puuttui edelleen.
Tuompo – erityinen ja monille tuntematon jääkärikenraali
Tänä aamuna se räjähti. Hitler piti aamulla 5.30 pitkähkön puheen. Hän sanoi yllättäen tässä puheessaan, että saksalaiset hyökkäävät pohjoisessa suomalaisten asetoverien rinnalla, joita niiden sotamarsalkka johtaa. Tämä saattaa meidät vaikeaan tilanteeseen, koska tällaisesta ei ollut mitään tietoa. Ote on teoksesta, Päiväkirjani Päämajasta 1941–44 W. E. Tuompo, 1969.
Jatkosodan aikana 1941–44 Tuompo toimi Päämajan komentoesikunnan päällikkönä, kuuluen Airon, Heinrichsin, Nenosen ja Paaasosen kanssa ns. sisärenkaaseen.
W. E. Tuompo – Päiväkirjani Päämajasta – PM
Jatkosodan päämajassa komentoesikunnan päällikkönä 11.12.1941 alkaen oli kenraalimajuri Tuompo, hän vastasi henkilö- ja koulutusasioista. Hyökkäysvaiheen aikana 29.6.–16.7.1941 Tuompo toimi yleisesikunnan päällikkönä. Ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1941.
Kenraali Tuompon muistiinpanot, jotka hän teki virka-asemassa, komentoesikunnan päällikkönä alkaen kesäkuun 9. päivästä 1941 – syyskuun 19. päivään 1944 saakka, käsittelevät päivittäisiä tapahtumia sotavuosilta. Ylennykset, kunniamerkit, virkanimitykset ja yleensä henkilöihin kuuluvat asiat olivat Tuompon vastuualuetta. Hän valmisteli ja teki esitykset Marskille. Muistiinpanoissa on Marsalkan mielialoja ja terveydentilaa koskevat merkinnät ja huomautukset. Mielialoista riippui ratkaisevasti hänen lähimpien alaistensa viihtyvyys. Terveydentila saattoi vaikuttaa koko valtakunnan kohtaloihin. Operatiivisiin kysymyksiin Tuompo ei joutunut virkansa puolesta osallistumaan.
Tuompo käy Sudenpesässä – Saksan johtajan päämajassa
Vierailu Hitlerin Päämajassa Sudenpesässä kolme viikkoa siitä kun Hitler on käynyt Mannerheimin syntymäpäivänä Suomessa. Sudenpesässä Tuompo tapasi Hitlerin ja Päämajan sisäpiiriä kesällä 1942. Tapaamisten jälkeen Marskin sisäpiiri jo tiesi, ettei Saksa tule voittamaan sotaa.
Hitlerin saapui yllätysvierailulle Suomeen päivän varoitusajalla 4. kesäkuuta 1942. Kenraali Tuompo oli paikalla kun nelimoottorinen Focke-Wulf Fw 200 Condor laskeutui Immolan lentokentälle. Vierailu tapahtui Marskin 75 -vuotis syntymäpäivänä. Mainittakoon, että saattomiehenä lennolla oli mukana kenraali Paavo Talvela.
Aselevon jälkeen Tuompo perheineen joutui lähtemään maanpakoon Ruotsiin ja eroamaan puolustusvoimista 1945. Hän palasi Suomeen 1948. Valtiollinen poliisi pidätti hänet heti maahan tultuaan muutamaksi päiväksi. Syytä pidätykselle ei ollut ja hänet päästettiin vapaaksi. Tuompo toimi pankinjohtajana Kansallis-Osake-Pankissa, Tilkan konttorissa Helsingissä.
Talvisota – Raate – Rajavartiolaitos
Talvisodassa 1939–40 kenraalimajuri W. E. Tuompo oli Pohjois-Suomen ryhmän komentaja. Hänen rooli on Suomen Talvisodassa rintamakomentajana merkittävä. Tuompon liikekannallepanon esikunnan sijoituspaikka oli Kajaani ja puolustettava toiminta- ja rintama-alue Petsamo, Salla, Kuusamo, Suomussalmi ja Kuhmo oli valtava. Liikekannallepanon alussa Tuompolla ei ollut käytössä tykistöä ollenkaan. Eteläisin alue Lieksa, oli ainoa, jonka puolustamiseen oli käytettävissä kaksi pataljoonaa sekä yksi tykistöpatteri. Muualla kerättiin paikallisen rajakomppanian ympärille rajaseudun reserviläisistä yksi komppania, alussa näille ei ollut antaa aseita. Suomussalmen ja Raatteen sotahistoriaa lukeneelle on syntynyt sellainen käsitys, että kenraali Tuompon alainen eversti J. Siilasvuo olisi yksinään taistellut Suomussalmella Raatteen tiellä.
Sotilasuralla opinnot Ruotsin sotakorkeakoulussa
Tuompo sai yleisesikuntaupseerin arvon valtionhoitajan käskykirjeessä 1919 ilman sotakorkeakoulua ja ylennettiin saman vuonna majuriksi. Tuompo komennettiin syksyllä 1924–26 kahdeksi vuodeksi sotakorkeakouluun Tukholmaan. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1925. Saavuttuaan takaisin Suomeen Tuompo määrättiin takaisin yleisesikuntaa, tällä kertaa ulkomaanosaston päälliköksi. Uudesta toimesta Tuompo sanoo. ”Lyhyesti sanottuna en erikoisesti viihtynyt uudessa toimessani, joho sisältyi minullle ja yleensä joukko-osastoupseerille paljon outoa salamyhkäisyyttä ja poliittista intrigipeliä. – Vieras vakoulutoiminta oli siihen aikaan maassamme varsin laajaksi kehittynyttä ja johti sittemmin moniin sensaatiomaisiin paljastuksiin. Olin sen vuoksi erittäin iloinen ja tyytyväinen, kun noin vuoden kuluttua sain nimityksen Pohjois-Savon rykmentin komentajaksi Kuopioon.”
Rykmentinkomentaja
Vuosia kestäneen esikuntapalveluken jälkeen Tuompo nimitettiin Pohjois-Savon rykmentin komentajaksi 1927. Muistelmissaan hän kirjoittaa rykmentinkomentaja-ajastaan, ”Kuopiossa ja Helsingissä on minulle jäänyt mielyttäviä muistoja. Rykmentin-komentajana on – divisioonansa piirissä – varsin itsenäisesti toimiva herra, jolla on suuri ja vakava vastuu ja monen monia huolia kannettavanaan. Samalla se on virkatoimi, jossa selvästi pääsee näkemään ja tuntemaan oma työnsä tulokset ja saavutukset. Se voi antaa tekijälleen tyydytystä, komentajan henkilökohtainen ote tulee piankin näkyviin. Vahinko vain, että kumpikin rykmentissä oloaikani jäi aivan liian lyhyeksi.”
Ulkomaanmatkoja
Mannerheimin seurueessa Saksassa 1932 Lutzenin taistelun 300-vuotisjuhlatilaisuus. Suomalaiseen lähetyskuntaan kuului seitsemän upseeria, Ruotsia edusti itse kruununprinssi mukanaan 12–13 upseeria. Samalla matkalla seurue vieraili Berliinissä Hindenburgin luona.
Yleisesikunta-ajan komento-osaston päällikkönä ulkomaan matkat suuntautuivat läntiseen naapurimaahan, jossa vierailut mm. Boforsin tehtailla. Matkalla sotaväen päällikkö Sihvon kanssa vierailtiin eri joukko-osastoissa ja seurattiin tykistön koeammuntoja. Rajavartiolaitoksen päällikön toimessa Tuompo tutustui Viron, Latvian ja puolan rajavartiolaitoksiin 1937.
Kesällä 1942 Tuompo osallistui matkaan joka tehtiin Hitlerin Päämajaan Sudenpesään. Se oli Mannerheimin tekemä vastavierailu Saksaan.
Rajavartiolaitoksen päällikkö 1935 – ennen Talvisotaa
Rajavartiolaitos on sisäministeriön – eikä puolustusministeriön – alainen. Se ei siihen aikaan vielä ollut vakinaisella kannalla ja päällikön toimi jota kutsuuttiin myös rajavartiostojen tarkastajaksi vastasi silloin everstin virka-asemaa – siis samaa kuin mikä Tuompolla oli ollut yleisesikunnassa.
Syyskuun 1. päivänä 1939 Euroopassa syttyi sota
Tehtävä Rajavartiolaitoksessa oli hänen mukaansa elämän onnellista aikaa. ”Tuo aika ja vuodet olivat koko kansamme nousun ja luovan kehityksen aikaa. Rakensimme silloin onnellisissa merkeissä maan ja kansan tulevaisuutta. Elimme hyväntahtoisessa uskossa rauhalliseen kehitykseen ja annoimme Kansainliiton jäsenenä tuudittaa itsemme petolliseen harhauneen….. Tahdoimme viimeiseen saakka painaa silmämme kiinni päästäksemme katsomasta katkeran julmaa totuutta vasten kasvoja.”
Syyskuun 1. päivänä 1939 Euroopassa syttyi sota. Lokakuun 5. päivänä saapui Suomen hallitukselle vaatimus lähettää Moskovaan neuvottelukunta – samanlaisiin neuvotteluun, kuin aikaisemmin olivat Baltian maat kutsuttu.
Joukko-osastot
Talvisota: 10.10.1939 – 06.06.1940 P-SR
Jatkosota: 10.06.1941 – 29.06.1941 Kom.esik.pääll./PM
Jatkosota: 30.06.1941 – 14.07.1941 YE:n päällikkö
Jatkosota: 15.07.1941 – 20.01.1942 Kom.esik.pääll./PM
Jatkosota: 21.01.1942 – 30.01.1942 YE:n päällikkö
Jatkosota: 31.01.1942 – 01.12.1944 Kom.esik.pääll./PM
