Sota-aika, Sota-ajan politiikka

Suomen ja Venäjän suhde – itsenäistymisen pikakelaus 1812 – 1917

Suomen ja Venäjän suhde autonomian aikana ei ollut kahden erillisen valtion muodostama personaaliunioni, vaan Suomi oli vain oma hallintoalue osana Venäjän keisarivaltiota. Lähde: Internet, Eduskunta, Porvoon valtiopäivät.

Meillä on tänäänkin itsenäisyyspäivä, itsenäisyysjulistus annettiin eduskunnalle joulukuussa 1917, mutta olihan Suomi ollut olemassa jo paljon ennen tätä. Itsenäisyysjulistus Suomen Kansalle löytyy sivun lopusta.

Personaaliunioni määritellään Wikipediassa: Personaaliunioni on kahden tai useamman valtion liittouma, jossa valtiot ovat itsenäisiä ja erillisiä, mutta niillä on yhteinen valtionpäämies.

Tässä postauksessa on tiivistettynä vaiheittain Suomen historian kaari sinule.

Vaasan senaatti huhtikuussa 1918

Helsingin jäädessä vallankumouksellisten käsiin tammikuun lopulla, matkustivat keskeiset poliitikot ja senaattorit Vaasaan osan jäädessä vielä pääkaupunkiin. Svinhufvudin ns. itsenäisyyssenaatti toimi nyt ns. Vaasan senaatin nimellä.

Itsenäistymisjulistuksen jälkeen Suomi jakautui. Osa uskoi suoraan väkivaltaan kaappaamalla vallan itselleen, pienelle joukolle. Toinen osa suomalaisista ei hyväksynyt Helsingissä alkanutta kapinaa vaan ryhtyi vastustamaan sitä. Vapaussodassa osapuolina olivat ”punaiset” kapinalliset ja sitä vastustavat hallitusta tukevat ”valkoiset”.

11 vaihetta autonomiasta itsenäisyyteen – miten Suomi irtautui Venäjästä ja itsenäistyi

Sota-aika Euroopassa oli alkanut kesällä 1914 ja Suomi julistettu sotatilaan. Pietarissa 1917 kumouksellisten onnistunut toiminta tarkoitti keisarivallan uusjakoa Venäjällä. Sen käynnisti bolsevikkien ”onnistunut” vallankaappaus.

Lopputuloksena bolsevikit ottivat vallan ja voittivat vuosia kestäneen Venäjän sisällissodan. Neuvosto-Venäjän kehitys vaikutti merkittävästi Suomeen sisäisesti 1917 – 1918 ja sen jälkeen, kun Suomi irtautui ja itsenäisyys tunnustettiin ulkomailla.

Senaatin julistus 28.1.1918 linkki sivun alaosassa.

Miten Suomi irtautui Venäjästä – tie autonomiasta vapaus- ja sisällissotaan 1812 – 1918

Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta ja osa Venäjää 1812–1917. Autonominen Suomi vakiintui sadassa vuodessa. Venäjän siirtomaa rajoineen, osana Venäjää.Venäjän keisari Nikolai II syöstiin valtaistuimelta maaliskuussa 1917. Samalla Suomi jäi ilman hallitsijaa. Suomen eduskunta kokoontui ja muodostettiin Tokoin senaatti huhtikuussa. Heinäkuussa Kerenski hajotti Suomen eduskunnan.

Uudet eduskuntavaalit lokakuussa 1917. Sosiaalidemokraatit menettivät enemmistön vaaleissa. Vaalin tulos ei tyydyttänyt oppositioon jäänyttä sosiaalidemokraattien vasemmistosiipeä. Eduskunta kokoontui vaalien jälkeen marraskuun alussa 1917. Porvaripuolueet olivat enemmistönä eduskunnassa. Eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi 15.11.1917. Samalla sosiaalidemokraatit julkaisivat me vaadimme -julistuksen eivätkä osallistuneet puhemiehen valintaan.

Itsenäisyyssenaatti – Svinhufvudin ensimmäinen hallitus 27.11.1917. Suomi valtiona julistautui itsenäiseksi joulukuun alussa 1917. Itsenäisyyssenaatti siirtyi levottomasta Helsingistä Vaasaan tammikuun lopulla 1918.

Itsenäisyysjulistuksen jälkeen osassa väestöä mielialat kärjistyivät voimakkaasti vastustamaan porvaristoa. Itsenäisyyssenaattilla ei ollut käytössään järjestysvaltaa, vaan maassa oli venäläismieliset santarmit. Itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja Svihufvud neuvotteli Sotilaskomitean edustajien ja äskettäin Venäjältä palanneen kenraali Mannerheimin kanssa Helsingissä 16.1.1918. Tämän jälkeen Mannerheim matkusti Vaasaan perustamaan esikuntaa.

11 vaihetta autonomiasta itsenäisyyteen – miten Suomi irtautui Venäjästä ja itsenäistyi

Sotatoimet alkoivat kansanvaltuuskunnan johtamana 28.1.1918. Tammikuun 25. päivä kapinalliset olivat perustaneet toimeenpanevan komitean. Kansanvaltuuskunta ns. ”kapinahallitus” otti vallan punakaartien avulla ensin pääkaupungissa. Viipuri, Helsinki, Turku ja Tampere jäivät punakaartien haltuun. Paikkakunnilla olivat myöskin venäläisten suuret varuskunnat.

Suojeluskunnat (valkoiset) nimitettiin hallituksen joukoiksi 28.1.1918. Senaatin julistus 28.1.1918. Etelä-Pohjanmaalle matkustanut Mannerheim antoi käskyn Venäläisten aseistariisumiseen 27.–28. -välisenä yönä Ylihärmässä. Vaasassa ja maakunnan varuskunnissa oli 5000 venäläissotilasta, aseita saatiin saaliiksi 10 000 kivääriä, kymmeniä kuularuiskuja ja ammuksia. Tämän jälkeen Mannerheim esikuntineen muutti Vaasasta päämajan Seinäjoelle ja ryhtyi kokoamaan armeijaa.

Punaisten aluevaltaukset menestyvät helmikuun alussa. Punakaartit ottivat haltuun paikkakuntia Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä, Savossa ja Karjalassa. Rintamalinja kulki Länsi-Suomesta Karjalaan; Pori–Hämeenkyrö–Kuru–Orivesi–Länkipohja–Kuhmoinen–Heinola–Mäntyharju–Savitaipale–Joutseno–Pullila–Kuusa–Rautu.

Vapaaehtoisina ja salaa Saksassa palvellut jääkärien pääjoukko palasi 25.2.1918. Sotilaskoulutuksen saanut jääkärijoukko hajotettiin Vaasassa. Jääkärit tehostivat joukkojen koulutusta ja johtivat omia pataljoonia valkosten tukialueella ja eri rintama osilla.

Saksa ja Venäjän bolsevikit sopivat erillisrauhasta Brest Litovskissa 3.3.1918. Sopimus lopetti venäläisten bolsevikkien tuen Suomen kapinallisille. Tuen poistuminen oli takaisku punaisten sotatoimille. Ylipäällikkö Mannerheimin johtamat joukot siirtyivät puolustamisesta hyökkäysvaiheeseen 15.3. Pohjois-Hämeessä, tavoitteena Tampereen valtaus.

Tampereen valtaus 6. – 9.4. merkitsi punaisten rintamalle suuria vaikeuksia. He menettivät sotatoimien kannalta keskeisen alueen valkoisille. Saksalainen Itämeren divisioona nousi 3-5.4 maihin Hankoniemessä ja valtasi lähipäivinä Helsingin. Muutama päivä myöhemmin nousi toinen saksalainen osasto Brandenstei maihin Loviisassa ja eteni Lahden seudulle.

Viipuri ja Etelä-Suomen kapinalliset antautuvat toukokuun alussa. Tampereen valtaus 6. – 9. huhtikuussa murti punaisten rintamat ja Saksalainen Itämeren divisioona oli vapauttanut pääkaupunki Helsingin.

Tässä edellä esitetty 11-kohdan ”rotla” esittää lyhykäisyydessä Suomen – Venäjän välistä tapahtumien kaarta.

Suomen Kansalle

Suomen Kansaalle, Itsenäisyyssenaatin julistus.

Galleriassa henkilöt – Charpentier…

Etsi Charpentier galleriasta:

Loppuvuodesta 1917 Claes Charpentier palasi Venäjältä Suomeen. Hänet kutsuttiin joulukuussa niin sanotun Sotilaskomitean puheenjohtajaksi. Tarkoituksena oli, että Charpentier (Claes Gustaf Robert Charpentier) tulisi vapaussodan syttyessä valkoisen armeijan ylipäälliköksi. Heikentyneen terveytensä takia kenraaliluutnantti Charpentier katsoi kuitenkin tehtävän itselleen liian vaativaksi, joten hän 15.1.1918 luovutti tulevan valkoisen armeijan ylipäällikkyyden Suomeen juuri palanneelle kenraaliluutnantti, vapaaherra C. G. E. Mannerheimille. Mannerheim oli arvostellut komitean toimintaa ja päättämättömyyttä.

Venäjän sotakoulut tarjosivat sotilasuran monille. Suomen suuriruhtinaskunnan ajalla suomalaisia palveli upseereina Venäjällä ja lähes 500 saavutti kenraalin tai amiraalin arvon.

Etusivu

Tagged ,