Sotatoimet

Punaiset hyökkäsivät valkoisten tukialueelle 1918

Jaa tämä artikkeli

Punaiset hyökkäsivät ja valloittivat toiminta-aluetta itselleen kapinan nimissä. Hyökkäyskohtia Pohjois-Hämeessä oli useita. Punakaartien päätavoite oli edetä rataa pitkin Haapamäen risteysasemalle. Operaatio ei onnistunut, koska Vilppulan kylän valtaaminen ja vesistön ylitys muodostui liian vaikeaksi.

Tässä postauksessa kerron sotatoimista Hämeessä. Sen jälkeen kun levottomuus jatkui tammikuussa 1918 ja Suomi jakautui kahtia. Etelä-Suomi oli jäänyt helmikuun alussa punakaartilaisten haltuun. Pohjois-Hämeeseen järjestäytyi joukkoja muualta maasta vastustamaan vallankumouksellisten sotatoimia. Muodostui valkoisten joukkojen tukialueet. Osapuolten välisellä rintamalla ryhdyttiin käymään aseellisia taisteluita.

Koska punaisten hyökkäys ei menestynyt Haapamäelle rataa hyväksi käyttäen yrittivät punakaartit jatkossa läpimurtoa maanteitä pitkin. Sotatoimet näillä seuduilla jatkuivat Päijänteen ja Ruoveden suuntiin. Valkoisten onnistui sotatoimien alkuvaiheessa katkaisemaa pohjoiseen johtava rata ja estää punakaartien Haapamäen risteysaseman valtaaminen.

Sotatoimet – Punakaarti hyökkäsi panssarijunalla Vilppulaan tähtäimessään Haapamäki

Kaartilaiset ja venäläiset hyökkäsivät Ruoveden suunnassa Väärinmajan kylään kaksi kertaa helmi- ja maaliskuun aikana. Näsijärven pohjoispuolella, Kurussa ja Vaskivedellä punaisten partiot hallitsivat Virtain suuntaa. Ne hyökkäsivät maaliskuussa pyrkien Vaskiveden – Virtain kautta Haapamäelle.

Punaiset etenivät Orivesi – Vilppula rataa pitkin panssarijunalla. Kuhmalahden suunnalla tähtäimessä oli saavuttaa Päijänteen reuna (kartta alla). Punakaartilaiset olivat vallanneet tärkeät maantieyhteydet Länkipohjassa, Eväjärvellä, Eräjärvellä, Vehkajärvellä, Luopioisissa ja Padasjoella. Helmi–maaliskuussa punaiset yrittivät etelän suunnalta Kuhmoisten kirkonkylän valtausta moneen kertaan.

Hämeen ryhmä 1918

Näsijärvestä itään Päijänteeseen rajoittuva alue.

Sotatoimet – Hämeen ryhmän toiminta-alue helmikuussa 1918.
Punaisten joukkojen valloittamat alueet 10.3.1918 mennessä (tummennettu piirros). Vastassa Wetzerin johtama Hämeen ryhmä. Kuva kirjasta Vapaussodan Historia, J.O. Hannula.

Punaiset yrittivät avata ”Hämeen lukkoa” Poikkijärven kylässä

Punaiset tavoittelivat Päijänteen rannassa sijaitsevaa Kuhmoista. Tampereen suunnasta Kuhmoisiin johtava tien varrella on Vehkajärven kylä. Sinne oli sotatoimien alettua muodostunut punaisten joukkojen suuri keskittymä, maaliskuussa yli 1000 miestä. Matkaa Kuhmoisten kirkolle on 20 km. Kuhmoisten kirkolle johti tiet Orivedeltä Länkipohjasta ja Vehkajärven kautta Tampereelta. Etelän suunnasta Padasjoelta jatkuen Jämsään.

Kuhmoisten kirkonkylä pysyi talvella valkoisten joukkojen hallussa. Kuhmoinen toimi etelästä matkaavien etappitienä ja levähdyspaikkana. Helmikuussa sinne saatiin vahvistukseksi joukkoja Jämsän suunnalta. Helmikuussa Kuhmoisiin saatiin tieto, että punaiset ovat keräämässä joukkoja Padasjoen, Kuhmalahden ja Vehkajärven kyliin.

Sotatoimet – Vehkajärven taistelu 26.2.1918

Aamuyöstä 26. helmikuuta valkoisten onnistui täydellisesti yllättää punakaarti Vehkajärvellä. Kappelikirkon mäkeä puolusti noin 500 miehen vahvuinen punakaarti. Pohjois-Hämeen I pataljoona kapteeni Hans Kalmin johtamana teki iskun. Osa punaisista juoksi kaaoksessa metsiä ja jäitä pitkin turvaan.

Punakaartilaisia kaatui yli 40, valkoisten haltuun jäi arvokkaat ampuma- ja elintarvikekuormat, joten pataljoonan huolto tuli yhdellä kertaa turvatuksi pitkäksi aikaa. Täydennys oli tarpeen, koska virallinen huolto toimi huonosti. Pataljoona palasi takaisin majoituspaikkaansa Kuhmoisten kirkolle.

Punaiset nimittivät Kalmin poikia tämän jälkeen täydellä syyllä. ”Kuhmoisten piruiksi”!

Pohjois-Hämeen I pataljoona oli perustettu puolustamaan Kuhmoisten seutua. Kapteeni Hans Kalm oli koonnut pataljoonansa rungon jo Tuomarniemellä Ähtärissä. Saavuttuaan miehineen Kuhmoisiin helmikuussa se liitettiin osaksi Pohjois-Hämeen rykmenttiä.

Punaisilla oli helmi- maaliskuussa runsaasti joukkoja Eräjärven–Kuhmalahden–Vehkajärven suunnassa. Vehkajärvelle Kalmin joukot iskivät 26.2. ensimmäisen kerran. Toisen kerran pataljoona ”koukkasi” Vehkajärvelle 10.3 pohjoisesta Orivedentien kautta. Katso kartta Kuhmoisten taistelusta.

Sotatoimet – Kuhmoisten taistelu 10.3.1918

Maaliskuun 3. päivä julkaistiin Suomen kaikkien sotajoukkojen (punakaartit) ylipäällikön Eero Haapalaisen, hänen apulaisensa eversti M.S. Svetshnikovin ja punaisen esikunnan päällikön August Wesleyn allekirjoittama valmistava käsky venäläisille vapaaehtoisille sotilasosastoille ja Suomen Punaiselle Kaartille uutta yleishyökkäystä varten.

Punaisten sodanjohto oli määritellyt operaation seuraavasti:

”Määrään kaikkia Suomen sotajoukkoja ajalla 3.– 9. maaliskuuta valmistautumaan hyökkäyksiä varten ja 10. maaliskuuta on kaikkien ryhdyttävä ratkaisevaan hyökkäykseen lahtarien tuhoamiseksi maasta ja Vaasa–Sortavalan rautateiden, eritoten Haapamäen–Pieksämäen radan valtaamiseksi.”

Punaiset lähtivät aamulla Lambert Grönroosin johdolla Vehkajärveltä Kuhmoista kohti. Noin 1000 punaista eteni maantietä Sappeen kautta suoraan Kuhmoisten Poikkijärvelle. Samaan aikaan Kalmin pataljoona etenee punaisten selustaan (Vehkajärvelle) pohjoisempaa reittiä. Putkistossa, neljä kilometriä kirkolta punaisia vastassa oli valkoisten Uudenmaan rakuunarykmentin eskadroona ja osa Pohjois-Hämeen III pataljoonasta. Päivän edetessä punaisten selustaan iski Kalmin pataljoona Sappeen suunnasta.

Kuhmoinen – Poikkijärvi 10.3.1918

Punaiset etenivät Vehkajärveltä itään päin Kuhmoisten Poikkijärvelle.

Sotatoimet Kuhmoisten edustalla, Kuhmoisten taistelun kulku 10.3.1918
Piirros 4. Kuhmoisten taistelu 10.3.1918. Kuva kirjasta Suomen Ratsuväen historia I osa, Vilho Niitemaa 1979.

Punaisten tarkoituksena oli vallata ensin Kuhmoisten kirkonkylä Päijänteen reunassa ja sen jälkeen edetä Jämsään. Heidän tähtäimessä oli Haapamäen–Jyväskylän–Mäntyharjun -ratayhteyden katkaiseminen valkoisilta.

Puolustuksessa Poikkijärvellä oli ruotsalaisen kapteeni A. Wingen johtama Pohjois-Hämeen III pataljoona. Katso valokuvat seuraavasta linkistä.

10 vapaussodan kohdetta…..

Kuhmoisten taistelu 10.3. kesti useita tunteja. Sitä johti Jämsän ryhmän komentaja eversti Karl Wilkman kirkonkylän apteeksita käsin. Valkoisten joukkojen vahvuus oli noin 800 miestä. Punaisilla oli ylivoima, noin 1500 miestä. Punakaartilaiset olivat pääosin kotoisin Etelä-Hämeestä, Riihimäeltä ja Hyvinkään seuduilta.

Sotatoimet – ”Hämeen lukko” kesti Kuhmoisten edustalla punakaartin hyökkäykset

Punaisten pääsy Kuhmoisten kautta Jämsään oli pysähtyi Poikkijärvelle. ”Hämeen Lukko” piti. Taistelun jälkeen punakaarti vetäytyi takaisin Padasjoelle ja Vehkajärvelle.

Rintaman oikaisemisen yhteydessä 17.3 joutui Kalmin 3. komppania palaamaan Kuhmoisista Vehkajärvelle ja työntämään punaisten joukot pohjoiseen Eräjärven–Oriveden suuntaan. Tämä tukioperaatio kuului osaksi Länkipohjan (Längelmäki) valtausta, jonka suoritti Wilkmanin ryhmä joukkoineen Jämsän suunnasta.

Kartassa tilanne 10. – 15.3.1918.

Punaiset hyökkäsivät valkoisten tukialueelle 1918
Tilanne ennen Kuhmoisten taistelua 10.3.1918 Päijänteen länsipuolella. Valkoisten tukialue on linjan pohjoispuolella.

Länkipohjassa käytiin seuraava suuri taistelu kun valkoiset siirtyivät hyökkäykseen Tamperetta kohti. Valkoisten hyökkäysvaihe alkoi 15. maaliskuuta Pohjois-Hämeessä. Jämsästä liikkeelle lähtenyt Wilkmanin ryhmä noin 2500 miestä aloitti Länkipohjan valtaamisen. Hyökkäys käynnistyi aamulla kello 5.00 aikaan ja kesti iltaan saakka. Taistelussa valkoiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina 125 miestä.

Punaisten sotatoimet…

Seuraavassa on lyhyesti kuvattu tilannetta ryhmityksistä lännessä. Se ei kuulu Kuhmoisten suunnan operaatioihin.

Pohjanlahdesta Näsijärveen rajoittuva alue. Satakunnassa rintama ei kehittynyt samaan tapaan kuin Pohjois-Hämeessä..

Sotatoimien alussa Mannerheim (valkoisten ylipäällikkö) nimitti ruotsalaisen eversti Ernst Linderin Satakunnan ryhmän komentajaksi.

Punakaartin yleishyökkäykseen helmikuussa liittyi eteneminen Ahlaisten, Pomarkun, ja Lavian kyliin. Ne pyrkivät rannikon suunnassa Merikarvialle.

Pori jäi punakaarteille, sieltä suojeluskunalaiset liittyivät Kankaanpäässä Ulvilan, Kullaan, Nakkilan, Harjavallan, Kokemäen, Lavian, Suodeniemen ja Huittisten pitäjien valkoisiin ryhmiin. Kankaanpään joukon vahvuus nousi helmikuussa noin 500 mieheen. Everstiluutnantti Walter Bergh muodosti joukosta ”Porin pataljoonan” ja erillisen turkulaisista koostuvan ”Turun komppanian”.

Satakunnan ryhmän toiminta-alue

Sotatoimet Satakunnassa maaliskuussa 1918.
Punaisten joukkojen valloittamat alueet 10.3.1918 mennessä (tummennettu piirros). Vastassa Linderin johtama Satakunnan ryhmä. Kuva kirjasta Vapaussodan Historia, J.O. Hannula.

J.O. Hannulan Suomen vapaussodan historian mukaan suojeluskuntien suunnitelma oli keskittää joukkoja Noormarkkuun, Euraan, Huittisten Lauttakylään ja Hämeenkyröön. Varsinais-Suomalaisten sujeluskuntalaisten oli tarkoitus liittyä rintamaan. Suunnitelmat eivät toteutuneet halutulla tavalla.

Sodan päivämäärät…

Pataljoonan päällikkö Kalm…

Jaa tämä artikkeli

Tagged , ,