Sota-ajan politiikka

Itsenäistyi tapahtumien vyöryssä 1917

Jaa tämä artikkeli

Itsenäistyi muodollisesti valtiona, kun senaatti antoi esityksen eduskunnalle. Valtiolliset tapahtumat käynnistyivät Suomessa Keisarin luopuessa kruunustaan Venäjällä. Se käynnisti konkreettisesti itsenäistymisyrityksen ja johti Suomen itsenäiseksi valtioksi.


Tässä postauksessa kerron keisarivallan kukistumisesta. Sen vaikutuksesta Suomen sisäiseen politiikkaan 1917.

  • Eduskunta kokoontui pitkän tauon jälkeen Helsingissä keväällä 1917
  • Osa edustajista halusi irti Venäjän alaisuudesta täydellisesti
  • Osa kallistui vallankumousta kannattavien edustajien suuntaan
  • Itsenäisyysjulistus ja neuvottelut venäläisten kanssa
  • Miten puolustaa itsenäisyyttä ilman omaa armeijaa

Sota-aika Euroopassa oli alkanut kesällä 1914 ja Suomi julistettu sotatilaan. Pietarissa 1917 kumouksellisten onnistunut toiminta tarkoitti keisarivallan uusjakoa Venäjällä. Sen käynnisti vallankumous.

Lopputuloksena bolsevikit ottivat vallan ja voittivat vuosia kestäneen Venäjän sisällissodan. Pietarin ja Venäjän tapahtumat vaikuttivat merkittävästi Suomen tapahtumiin 1917- 1918. Sen jälkeenkin, kun Suomi itsenäistyi.

Mannerheim ei ollut suomalainen kenraali, silloin kun Suomi itsenäistyi

Mannerheim liittyy läheisesti Suomen itsenäistymisen aikakauteen. Mannerheimin muistelmat ovat saaneet ajoittain kriittistä palautetta historiantutkijoilta. Tästä huolimatta teos tarjoaa lähihistoriaa tutkivalle lukijalle mielenkiintoisia yksityiskohtia ja tilannekuvia.

Suomi itsenäistyi yli 100 vuotta sitten, aikaa pidetään valtiollisena ja yhteiskunnallisena murrosvaiheena. Toisin sanoen, se on monitasoinen ja kiinnostava kansallinen tarina.

Mannerheim palasi Venäjältä Suomeen joulukuussa 1917. Hän oli juuri eronnut keisarillisesta armeijasta. Venäjällä oli käynnissä bolsevikkien käynnistämä vallankaappaus. Suomi oli ja eli valtatyhjiössä.

Helsingissä elettiin sekavissa tunnelmissa. Padot alkoivat murtua.

Suomi jäi ilman hallitsijaa vallankumouksen tapahtuessa ja itsenäistyi

Suomen sisäisiin tapahtumiin vaikutti merkittävästi Keisari Nikolai II:n kruunusta luopuminen Venäjän keisarikunnassa 1917. Suomen irtautuminen Venäjästä oli ollut aktivistien tavoitteena ja jääkärien haaveena pitkään.

Moni oli saanut tarpeekseen kuvernöörien politiikasta Suomessa. Sota-aika, ensimmäinen maailmansota Euroopassa, Venäjän sotatila, Keisari Nikolai II:n ratkaisu ja bolsevikkien käynnistämä vallankumous muutti valta-asetelmia.

Se antoi suomalaisille ainutkertaisen mahdollisuuden irtaantua Venäjästä. Maaliskuun 1917 jälkeen Suomen asema oli ratkaistava ns. yhteistoimintaperiaatteen tai omatoimisuuslinjan mukaan.

Nikolai II Aleksandrovits, Venäjän Tsaari.
Nikolai II Aleksandrovits Museovirasto, historian kuvakokoelma.

Suomen eduskunta kokoontui huhtikuussa 1917

Keisari Nikolai II:n vallasta luopumisen jälkeen maaliskuussa 1917 Venäjä ajautui sisäisesti käymistilaan. Samalla Suomessa pyrittiin ratkaisemaan kysymys maan valtiollisesta asemasta ja suhteesta Venäjään.

Oli erilaisia odotuksia ja arvioita, mihin Venäjän vallankumous tulisi päättymään. Osa suomalaisista tyytyisi laittomien määräysten perumiseen ja osa vaatii täyttä itsenäisyyttä. Toiset halusivat kumouksellista kehitystä, jossa valta olisi yhdellä yhteiskuntaluokalla. Keisari Nikolai II.

Suomen politiikassa erottui kaksi poliittista painopistettä 1917

Eduskunta kokoontui monen vuoden tauon jälkeen valtiopäiville huhtikuussa 1917, Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen.

Edustaja Oskari Tokoi valittiin senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi, eli pääministeriksi. Pääministerin valinta perustui edellisen vuoden heinäkuun 1916 eduskuntavaalien tulokseen, missä sosiaalidemokraatit olivat saaneet enemmistön eduskuntaan.

Keisari ei kuitenkaan kutsunut eduskuntaa koolle vaalien jälkeen, johtuen sotatilasta. Eduskunta kokoontui vasta 5. huhtikuuta 1917, kymmenen kuukautta eduskuntavaalien jälkeen. 

.

Valtiopäivämies Oskari Tokoi.
Valtiopäivämies Oskari Tokoi. Museovirasto, historian kuvakokoelma. Helsinki 1907 J. Indurski, kuvaaja.

Heinäkuun 1916 pidetyissä eduskuntavaaleissa eduskunnasta oli tullut sosialistienemmistöinen.

Tokoin senaatti ja sosialistioppositio

Senaatti oli kuuden sosialistin ja kuuden porvarin muodostama ns. kokoomussenaatti, eli monipuoluehallitus. Sosiaalidemokraattien vasemman siiven edustajat jäivät oppositioon, mikä jatkossa vaikeutti senaatin toimintaa.

Sosialistiopposition johdossa olivat Edvard Valpas-Hänninen ja Kullervo Manner. Tokoin hallitus menetti näin ollen osan tuestaan, samalla ulkoparlamentaariset voimat lisääntyivät ja senaatin toimintamahdollisuus vaikeutui entisestään. Tokoin senaatti nimitettiin 26. maaliskuuta 1917. 

Tokoi oli poliitikko ja ensimmäinen senaatin sosialistinen päämininsteri

Oskari Tokoi – lyhyt henkilöhistoria

Kiistaa aiheutti Venäjän hallituksen valta-asema, kenen määräyksiä Suomessa tulisi nyt ja jatkossa noudattaa.

Tokoin senaatti 1917, talousosaston istunto.
Tokoin senaatin talousosaston istunto. Vasemmalta pöydän ympäri kiertäen: Kyösti Kallio, Matti Paasivuori, Rudolf Holsti, Julius Ailio, Leo Ehrnrooth, Emil Setälä, Oskari Tokoi, Allan Serlachius, Väinö Voionmaa, Antti Tulenheimo, Väinö Tanner ja Väinö Vuolijoki. Museovirasto, historian kuvakokoelma. Helsinki 1917, Sundström Eric, kuvaaja.

Uudet eduskuntavaalit syksyllä 1917, sen seurauksena valtio itsenäistyi

Heinäkuussa Tokoin hallitus ajoi läpi valtalain, jonka mukaan eduskunta julistettiin korkeimman vallan käyttäjäksi. Tämän jälkeen Venäjällä valtaan tullut Alexandr Kerenski hajotti Suomen eduskunnan. Tokoi ja sosiaalidemokraatit jättivät 8. syyskuuta paikkansa Setälän senaatissa, voimakas poliittinen liikehdintä jatkui.

Uudet vaalit lokakuussa 1917. Pidetyissä vaaleissa sosiaalidemokraatit menettivät enemmistön eduskunnassa. Oppositioon jääneet sosialistit eivät tyytyneet sivustakatsojan rooliin. Jakautuneessa, sekavassa tilanteessa istuvaa hallitusta vastustavat voimat käyttivät tilannetta hyväkseen. Puoluepolitiikassa erimielisten jako syntyi sosiaalidemokraattien ja sosiaalidemokraatien vasemmistosiiven välillä.

Heinäkuussa Venäjällä bolsevikit olivat epäonnistuneet kaapata valta Pietarissa. Kerenskin väliaikainen hallitus toimi maaliskuusta marraskuuhun 1917. Se menetti nopeasti otteensa hallita vallankumousta ja ajautui marraskuussa kohti tuomiopäivää, kun Lenin ja Trotski nousivat vallankumouksellisten kärkeen. 

Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta

Lokakuussa pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen olivat porvaripuolueet enemmistönä. Eduskunta kokoontui 2. marraskuuta täysistuntoon kireissä tunnelmissa. Poliittiset näkemykset olivat syksyn mittaan jyrkentyneet huomattavasti. Sosiaalidemokraatit  julkaisivat samalla “Me vaadimme” – julistuksen, eivätkä osallistuneet puhemiehen valintaan.

Kiistaa aiheutti tulkinta Venäjän väliaikaisen hallituksen valta-asemasta ja sen antamista määräyksistä Suomea koskevissa asioissa. Marraskuussa 1917 Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi. 

Porvarit ja sosialistit esittivät senaattorilistansa eduskunnalle

Itsenäisyyssenaatti – Svinhufvudin ensimmäinen hallitus nimitettiin 27.11.1917. Hallituksessa oli 11 senaattoria ja sen hallituskausi päättyi seuraavana keväänä 27.5.1918. Eduskunta hyväksyi joulukuussa senaatin antaman esityksen maan julistautumisesta itsenäiseksi. 

Suomen eduskunnassa ja sisäpolitiikassa oli monta käännettä 1917.
Kuvaan liitetty:

Itsenäistyi tapahtumien vyöryssä 1917

Itsenäistyi tapahtumien vyöryssä, tietenkin monet valtiolliset kysymykset olivat edelleen ratkaisematta. Tarvittiin mm. ulkovaltojen tunnustaminen. Svinhufvudin hallitus antoi eduskunnalle 6.12.1917 itsenäisyysjulistuksen.

Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti 4.1.1918 Suomen riippumattomaksi valtioksi. Näin valtio muodollisesti alkoi itsenäistymään. Tapahtumat vyöryivät tammikuussa 1918 kohti sotaa ja sen jälkeistä aikaa. Ollakko kuningaskunta vai tasavalta jne…

Suomen politiikassa erottui kaksi poliittista painopistettä

Suomen politiikassa erottui kaksi painopistettä. Svinhufvudin ns. itsenäisyyssenaatti yritti neuvotellen järjestää Suomen ja Venäjän välisiä suhteita tammikuussa, kun toisaalla sisäpoliittinen liikehdintä vei lähemmäs sisäistä välien selvittelyä.

Sosiaalidemokraattinen puolue huojui parlamentaarisen ja vallankumouksellisen linjan välillä. (puoluekokous 25. – 27.11.1917) Laillista valtiovaltaa edusti 27.11 aloittanut uusi itsenäisyyssenaatti, jota johti Svinhufvud. Hänen ja hallituksen tärkein tehtävä oli Suomen julistaminen itsenäiseksi.

Svihufvudin ns. itsenäisyyssenaatti istunnossaan.

P.E. Svinhufvudin ns. itsenäisyyssenaatti Helsingissä 1917.
P.E. Svinhufvudin ns. itsenäisyyssenaatti. Vasen rivi edestä: Eero Yrjö Pehkonen, Juhani Arajärvi, Arthur Castrén, Jalmar Castrén ja Emil Setälä pöydän päässä P.E. Svinhufvud oikea rivi takaa: Kyösti Kallio, Onni Talas, Heikki Renvall, Alexander Frey ja Wilho Louhivuori.

Hallituksen keinot estää anarkiaa ja kapinan valmistelua olivat vähäiset

Poliittinen päätös järjestyksen palauttamisesta oli senaattori Svinhufvudin harteilla, hallitus yritti venäläisten kanssa neuvottelemalla palauttaa järjestystä maahan. Hallituksella ei ollut käytössä järjestyksenpitoon poliisivoimia, saati käskyvaltaa.

Järjestysvalta oli venäläistetty vuosikymmenten aikana. Syntyneen kaaoksen keskellä järjestystä kaupungeissa pitivät monenlaiset järjestyskaartit, joiden motiivit vaihtelivat. Omavaltaisuudet lisääntyivät, tapahtui useita murhia ja ryöstöjä eri puolilla maata. Mommilan veriteot Hausjärvellä 1917.

Keisarivallan kukistuminen maaliskuussa, sitä seurannut toiveikkuus oli murentunut kesän ja syksyn aikana. Liikehdintä, rettelöinti, marraskuun suurlakko ja puheet ”kylmään rautaan” tarttumisesta olivat arkipäivää. Yhtenäisyys oli pettänyt ja maan itsenäisyys epäselvää. Yhteiskuntarauha mureni ja ajauduttiin lähemmäs aseellista konfliktia ja sisällissotaa tammikuussa 1918. 

Punakaartien ylivoima ja mielivalta haastoi itsenäistymisen

Punakaartien ylivoima ja mielivalta haastoi Itsenäisyyssenaatin. Punakaarteissa oli vahvoja persoonia, jotka saivat sosiaalidemokraattisessa puolueessa yliotteen. Vallankumouksellinen keskusneuvosto julisti maahan yleislakon 14. marraskuuta, syynä olivat mm. elintarvikepulan ja työttömyyden aiheuttamat ongelmat. Ammattijärjestöt kehottivat työläisiä perustamaan järjestyskaarteja, joita kutsuttiin yleisesti punakaarteiksi. 

Helsingissä perustettiin työväen keskusneuvosto ja toimeenpaneva vallankumouksellinen neuvosto. 

Tammikuussa 1918 Sosialidemokraattisen puolueen johto taipui omien painostuksen edessä ja äärimmäisyysmiehet ottivat puolueessa vallan, osan vastustaessa aseellista kumouksellista toimintaa. 

Toimeenpaneva komitea perustettiin tammikuun 25. päivä ja sillä oli valta päättää tulevista keinoista. Maan hallitusta, Svinhufvudia vastustaneet ryhmät ottivat punakaartit hallintaansa.

On perustettava armeija, itsenäisyys punnitaan ilman armeijaa

Svinhufvudin intsenäissyysesnaatin julistus maan itsenäisyydestä joutui tammikuussa 1918 puntariin. Mannerheim saavuttua Venäjältä Suomeen, hän osallistui Sotilaskomitean kokouksiin joulukuussa. Komitealla ei ollut selkeää kuvaa vuodenvaihteessa punakaartien vahvuudesta.

Marraskuun suurlakon jälkeen sen uskottiin huomattavasti kasvaneen. Aseita ja tarvikkeita punakaartilaiset saivat venäläisiltä sotilailta ja venäläisten asevarastot tulisivat takaamaan punakaartilaisten asetarpeet jatkossa. Sotilaskomitean kolmannen kokouksen jälkeen osa komitean jäsenistä pyysi Mannerheimiä laatimaan suunnitelman esikunnan perustamiseksi.

Svinhufvudin ja Mannerheim tapasivat 16. tammikuuta ja keskustelivat järjestyksen palauttamisesta ja ylläpitämisestä. Svinhufvud kysyi Mannerheimiltä, kuinka kenraali aikoo kukistaa vastarinnan ilman armeijaa? 

Minusta tuntui kuin senaattori Svinhufvud ei olisi uskonut, että oli mahdollista toteuttaa tehtävä käytettävissä olevin voimin. Kenraalillahan ei ole armeijaa, ei sotilaita, ei aseita – kuinka siis aiotte kukistaa vastarinnan?

G. Mannerheimin muistelmat s. 253.

Suojeluskunnat nimettiin hallituksen joukoiksi. Sotilaskomiteasta tuli tammikuussa senaatin joukkojen esikunta. Mannerheim perusteli senaattori Svinhufvudille luottavansa suomalaisten vastustushenkeen ja taisteluhaluun. Etelä-Pohjanmaasta tulisi hallituksen joukkojen tukialue. 

Venäläisten joukkojen maassa olo oli ensimmäinen ratkaistava ongelma. Venäjä ei ollut kutsunut varuskuntien sotilaita pois Suomesta pyynnöstä huolimatta, vaikka Suomi valtiona itsenäistyi. Onnistuessaan venäläisten aseistariisuminen auttaisi suojeluskuntia saamaan aseita ja tarvikkeita.

Punakaarti, kapina ja sotatoimet tammikuussa 1918

Jaa tämä artikkeli

Tagged , , , , , ,