Sodan perintö

Yhtä oikeaa vastausta ei ole, mutta tutkittua tietoa on

Yhtä oikeaa vastausta ei ole, mutta onneksi on tietoa. Postaus somessa “sotaa 1918 on tutkittu monen sukupolven ajan” tavoitti runsaasti lukijoita muutamassa päivässä. Kiitos mielenkiinnosta.

Kirjoitin, ettei sinun kannata takertua sodan nimeen ja että seuraavana postaus on ”vapaussodan 10 kohdetta, joihin tutustuin 2019”. Siihen pääset tästä. >Vapaussodasta sisällissotaan <

Sotilaspoikablogin tarkoitus ei ole etsiä Sodan 1918 sankareita tai konnia, eikä tehdä johtopäätöksiä tapahtuneesta sodan lopputuloksen perusteella. Ongelma on, että vastaukset kysymyksiin ovat monimutkaisia, tietoa on valtavasti ja sen on hajallaan monissa lähteissä. Opinnäyttteitä ja väitöskirjoja on aiheesta yllin kyllin.

Tietoa 1917-1918 tapahtumista

Melkein jokaisella on valmis näkökulma tai oma totuus asiasta. Poimimalla historian kirjasta itselleen mieluisan kappaleen, voi saada mielenrauhan, tai sitten ei.

Toisaalta 1918 -sota oli paljon monivaiheisempi ja vaikeaselkoisempi konflikti, kuin vaikka 2. maailmansodan tapahtumat Suomessa. Siitä on vaikeampi käydä keskustelua. Syy tähän on selvä, käsiteltävässä aiheessa olet tahtomattasi jommalla/kummalla puolella. Haastavaa.

Yhtä oikeaa vastausta ei ole, mutta hyödyllistä tietoa onneksi on. Tutustu Kansallisarkiston tietokantaan ja blogin linkkeihin sivun lopussa.

Kunnioitusta ja lehmän hermoja. 

Sodan kokemukset siirtyvät ja menneisyys seuraa sukupolvelta toiselle. Kunnioitus aiheen käsittelyssä on erityisen tärkeää jokaiselle meistä, aihe koskettaa jokaista suomalaista. Tiedän, että edustan sukupolvea joka ei ole sotaa nähnytkään.

Jälkipolvet tulevat etsiessään löytämään jatkossakin sotien sankareita ja konnia mutta keskustelun tasapuolisuudessa on aina parantamisen varaa. Mielestäni syyllisten etsiminen on täysin hyödytöntä, vaikka se saattaa palvella jotakuta.

Sodan perintö ja jälkipyykki

Kaikkien sotien perintöön liittyy vahvasti kuolema ja menetys. Sota 1918 kesti 3 kuukautta, helmi–maalis– ja huhtikuun. Sodan taistelujen aikana menetti henkensä noin 9000 ihmistä. Sotatoimet päättyivät toukokuun alussa, sotatoimet jatkuivat antautuneiden vangitsemisina ja teloituksina.

Väkivalta ja murhat alkoivat lisääntymään jo vuoden 1917 puolella. Koston kierrettä oli ilmassa. Nykyihminen kiinnittää huomion surmattujen määriin ja lukuihin. Niitä tässä sodassa on totisesti suhteellisen paljon.

Suomen sisällissota on jälkipyykin osalta kohtuullisen hyvin lingottu. Kokonaistappio, menehtyneiden määrä on jatkuvasti vähän lisääntynyt. Tilastossa on nyt yli 40 -tuhatta hakutulosta.

Kansallisarkiston tietokannassa on luettavissa lähes 70 erilaista kuolintapaa. Tietokannassa on eriteltyjä hakutuloksia yli 40 -tuhatta. 

Kuolintapoja aineistossa mainitaan: Kaatunut, kadonnut, kuollut, teloitettu, saanut surmansa, ryöstömurha, murhattu, kuollut vankileirillä, kuollut vankeudessa, kuollut sairauteen vankileirillä, kuollut vankileiriltä vapauduttuaan, kuollut nälkään vankileirillä jne. (Kansallisarkiston sotasurmat tietokanta) Lue tästä artikkeli Mommilan veriteoista 1917. Kansallisarkisto, sotasurmasampo –tietokantaan

Sisällissodan kirjallisuutta

Tutustu luettelon teoksiin vaikka kirjastossa, se ei maksa mitään.

Kenttäoikeudet välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918, Marko Tikka 2004

Kauhun aika neljä väkivallan kuukautta Jämsässä, Ristlakki Jukka

Kauhun kevät sotaan osallistuneiden henkilöiden muistelmia Savitaipaleen rintamalta 1918

”Ainoa oikea mielipide saattaa sulkea pois ainoan oikean ratkaiusun.”

Tampere tulessa 1918

Heinola 1918 kapinan aika, Kulomaa Jukka, Kekkonen Leena, Heinolan kaupunki 2017

Kansakoulunopettajat ja kapina, Rantala Jukka

Veripellot Sisällissodan surmatyöt Pohjois-Kymenlaaksossa 1918, Mirja Turunen 2008. Tämä Mirja Turusen 2005 julkaistu kirja murtaa myyttejä, se kertoo Pohjois-Kymenlaakson sisällissodasta 1918.

Marko Tikan kenttäoikeuksia ja oikeuden käyttöä käsittelevä teos löytyy listalta. Filosofian tohtori Tikka oli Turusen vastaväittäjä. Turusen Veripellot -kirja on kaikessa kauheudessaan hyvä ja erittäin luettava tietolähde.

Se käsittelee valkoisten ja punaisten pahoja tekoja ”tasapuolisesti”. Löysin sen kirpparilta parilla eurolla ja voin suositella. Tiedon hankinta ei ole ainakaan rahasta kiinni.

Yhtä oikeaa vastausta ei hakemallakaan saa, niin monivaiheinen on kyseinen historian aika. Kävin koulua 60–70 luvuilla, enkä muista mitään kouluopetusta Suomen vapaus- tai sisällisodasta. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla valmistui ja elokuvan ”tunnepuoli”on tullut tutuksi.” Tieto ja faktojen tsekkaus on jäänyt oman mielenkiinnon varaan. Suosittelen avointa mieltä ja ”lehmän hermoja”.

Suosittelen avointa mieltä lukuhetkiin, tehtäväni ei ole tuputtaa Sinulle yhtään mitään. Ihan vapaaehtoisesti saa lukea postauksia ja kommentoida. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Voit olla blogikirjoittajaan yhteydessä myös yksityisesti.

”Syntipukin etsiminen tuottaa aina toivotun tuloksen”

Miettimisen aihetta, miksi nykypäivän ihmisen pitäisi tuntea ja lukea historiaa? No, esimerkiksi siksi, että lukemalla meille syntyy tunteita. Me huomaamme kuuluvamme yhteisöön. Me olemme osallistuneet jollain tavalla yhteisön kehitykseen. Opimme ymmärtämään, mistä asenteemme ovat peräisin. Mistä arvomme tulevat.

Suomi itsenäistyi valtiona 1917

Hyödyllistä tietoa 1917–1918 historiasta

Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet

Kun tykkäsit tästä postauksesta ja kaverille, kiitos.

Jaa tämä artikkeli

Tagged