Vallankumous ja sen hehku levisi Pietarissa. Mannerheim matkusti maaliskuun 9. 1917 lomalta Helsingistä Pietariin. Tietämättään hän palasi viimeistä kertaa Tsaarin hallitsemalle Venäjälle. Sota-aika Euroopassa jatkui ja sillä oli merkittävä vaikutus myös Suomen tapahtumiin.
Matkareitti vei junalla Helsingistä, Pietarin, Moskovan ja Kiovan kautta rintamalle Romaniaan. Pietarin esikaupungissa väkijoukot ryöstivät elintarvikkeita ja osoittivat mieltään. Aseiden käyttö kaduilla oli yleistynyt ja johtanut veritekoihin.
Ylipäällikkö kertoo muistelmissaan kiväärien kolisseen porraskäytävissä, kun vallankumoukselliset etsivät kenraaleita.
Mannerheimin Pietarissa oleskelun aikana ammuskelu lisääntyi myös kaupungin keskustassa. Kiväärit kolahtelivat porraskäytävissä siviilipukuisten johtajien vaatiessa kenraaleita esiin.
Pietarista hän jatkoi matkaa Moskovaan ja kuuli siellä ollessaan keisarin omasta ja poikansa puolesta luopuneen kruunusta. Valtakunnan johtaminen oli siirtymässä uusiin käsiin alkaneen vallankumouksen johdosta.
Lue: Vapaussota 1918 koskettaa jokaista suomalaista, vaikka sitä ei juhlita, eikä juurikaan muistella itsenäisyyspäivisin – blogikirjoitus tästä
Armeijan hajaannus itärintamalla 1917
Mannerheim aloitti Nikolajevin ratsuväenkoulussa Pietarissa v.1887. Tämä tapahtui Haminan kadettikoulusta erottamisen jälkeen. Suomen kadettikouluun Haminaan Mannerheim oli mennyt viisitoistavuotiaana. Suomalaisten palvelu Venäjän armeijassa ei ollut autonomian aikana mitenkään poikkeuksellista, koska Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan suhteet olivat tuohon aikaan hyvät.
Alla on ns. ”amiraalisenaatti” täysistunnossa. Senaatin 100 -vuotisjuhla 1916 (?), kenraalikuvernööri Franz Albert Aleksandrovits Seyn pöydän päässä.
Huolimatta Pietarin tapahtumista ja Venäjän sekavasta tilasta, ensimmäinen maailmansota itärintamalla jatkui. Sinne matkatessa vallankumous oli ehtinyt Kiovaan saakka ja valtiomies Stolypinin patsas oli saanut kaulaansa punaisen kaulahuivin.
Vallankumous Venäjällä vahvisti otettaan
Vallankumous oli levinnyt kuin kulovalkea ja varusväen kuri oli luhistumassa. Päiväjärjestykseen kuului sotamiesten omavaltaiset lomat ja karkaamiset palveluksesta. Huhtikuussa 1917 karkurien lukumäärä Venäjällä oli miljoona miestä.
Joukko-osastojen komentajat eivät pystyneet suojelemaan upseereitaan miehistön väkivallalta. Omavaltaiset sotamiehet pidättivät upseereitaan ja raahasivat heitä komissaarien johtamiin vallankumousoikeuksiin.
Kesän aikana Venäjän armeijan sotamenestys heikkeni, saksalaisten edetessä syyskuuhun mennessä Itämeren alueella mm. Riian Latviaan. Ylipäällikkö kenraali L. Kornlikov vaati maan hallitukselta tehokkaampia toimenpiteitä armeijan järjestyksen palauttamiseksi, mutta pääministerinä ollut Kerenski torjui nämä vaatimukset.
Syksyn edetessä Venäjän sekava yleistilanne ajautui Kerenskin johdolla kohti tuomiopäivää.
Venäjän armeijan ylipäällikön epäonnistuessa palauttaa järjestystä, myös Mannerheim halusi jättää paikkansa Venäjän armeijassa. Rintamalla sattunut ratsastustapaturma pelasti hänen tilanteen. Hevosen selästä pudotessa hän sai jalkavamman ja passituksen sairaalaan Odessaan.
Vallankumous vahvisti otettaan. Marraskuun 8. 1917 Kerenskin hallitus kukistui Pietarissa. Parin vuorokauden taistelujen jälkeen ottivat Lenin ja Trotski bolsevikkihallituksen etunenässä Pietarissa vallan.
Odessa – Pietari – Helsinki
Mannerheim päätti matkustaa Odessasta Pietariin ja sitä kautta Suomeen. Lähes viikon junamatkan jälkeen hän saapui Pietarin asemalle, jossa näki suurin joukoin vetelehtiviä ryhdittömiä sotamiehiä.
Kukaan ei saanut poistua pääkaupungista ilman ylimmän bolsevikkineuvoston lupaa. Mannerheim oli jättänyt ilmoituksen esikuntaan omasta paluustaan Suomeen, joka oli 6. joulukuuta julistautunut itsenäiseksi.
Ilman passia, henkilöllisyystodistuksen turvin, hänen onnistui joulukuun puolivälissä 1917 matkustaa junalla Helsinkiin. Kolmikymmenvuotinen palvelu keisarillisessa armeijassa oli päättynyt.
Suomessa Svinhufvud oli Itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja.
Suomessa Mannerheim nimitettiin tammikuussa palauttamaan maahan järjestystä. Tehtävässä onnistumista ilman omaa armeijaa epäiltiin ja se vaikutti joidenkin mielestä epävarmalta hankkeelta. Artikkelissa on tukeuduttu G. Mannerheimin muistelmiin, G. MANNERHEIM MUISTELMAT Ensimmäinen osa Kustannusosakeyhtiö Otava 1953
Paljon ennen niitä kahta sotaa, jotka Suomen kansan oli käytävä suuren maailmanpalon yhteydessä 1939-1945, kehottelivat henkilökohtaiset ystäväni minua kirjoittamaan muistelmani.
MANNERHEIM MUISTELMAT Ensimmäinen osa Kustannusosakeyhtiö Otava 1953
Vallankumous alkoi ja sota-aika jatkui
Marraskuussa 1917 Suomessa oli yleislakko. Eri puolilla maata työväenliikkeen järjestäytyneet kaartilaiset osoittivat mieltään. Suurlakko oli hengeltään vallankumouksellinen. Lakko riistäytyi kaupungeissa nujakoinniksi, radikaalit punakaartilaiset ja venäläissotilaat julistivat kumousta.
Ratsastava poliisikunta järjestystä pitämään Helsingissä
Ratsastava poliisikunta perustettiin elokuussa 1917. Se oli värvättyjen joukko hallituksen käyttöön. Siitä käytetään myös nimeä ratsupoliisikoulu. Ratsastavan osaston tehtävänä oli estää epäjärjestystä Helsingissä.
Järjestysvalta oli kysymyksenä ongelmallinen. Poliisivoimat oli lakkautettu aikaisemmin keväällä 1917 ja miliisit siirtyivät omavaltaisten kumouksellisten ryhmien ”leiriin”. Suomen sisäinen tilanne kehittyi epävakaaksi. Radikaalit ainekset Helsingissä olivat yhteistyössä venäläisten miehitysjoukkojen kanssa.
Ratsastava osasto – Saksanniemi
Saksanniemen järjestyslipusto n. 200 miestä saivat koulutusta Uudellamaalla lähellä Porvoota. Punakaarti miehitti marraskuussa 1917 Saksanniemen kartanon. Hyökkäyksen jälkeen järjestyslipusto ei enää toiminut Uudellamaalla. Se kokoontui uudelleen värvättynä joukkona tammikuussa Lappajärvellä.
Vallankumous Venäjällä ja marraskuun 1917 lakko Suomessa
Marraskuussa 1917 Suomessa oli yleislakko. Eri puolilla maata työväenliikkeen järjestäytyneet kaartilaiset osoittivat mieltään. Suurlakko oli hengeltään vallankumouksellinen. Punaisten kaartit olivat vahvimmillaan Etelä-Suomessa. Sen toiminta-alue oli teollistuneilla paikkakunnilla ja kaupungeissa.
Punaisten sotilaalliseksi päälliköksi oli nimitetty vuoden 1917 lopulla Ali Aaltonen. Hänen tilalleen valittiin tammikuun lopussa Eero Haapalainen. Vallankaappauksen alkaessa Haapalainen valittiin Punaisen Kaartin esikunnan ylipäälliköksi.
Punakaartit olivat lähellä sosialisteja, jotka julistivat vallankumouksen ja kapinan nimeen. Suojeluskunnat olivat lähellä porvareita ja asettuivat vastavallankumoukseen vastustamaan punaisten kapinaa.
Kullervo Manner eduskunnan puhemies 1917 ja tulevan vallankumoushallinnon johtohenkilö
Manner oli eduskunnan puhemies kesällä 1917. Sosiaalidemokraatit halusivat siirtää vallan nopeasti eduskunnan käsiin. Sosialistiopposition johdossa vaikuttivat Kullervo Manner ja E. Valpas-Hänninen. Tokoin senaatti menetti osan tuestaan. Senaatin toiminta vaikeutui. Tokoin hallitus ajoi läpi valtalain. Tämän jälkeen eduskunta hajosi ja määrättiin pidettäväksi uudet vaalit.
Sosiaalidemokraattisen ryhmän erimielisyys jakoi puolueen
Pidetyissä vaaleissa sosiaalidemokraatit menettivät enemmistön eduskunnassa. Oppositioon jääneet sosialistit eivät tyytyneet sivustakatsojan rooliin. Jakautuneessa, sekavassa tilanteessa istuvaa hallitusta vastustavat voimat käyttivät tilannetta hyväkseen. Puoluepolitiikassa erimielisten jako syntyi sosiaalidemokraattien, sosiaalidemokraattisen ryhmän vasemmistosiiven välillä.
Vaalien jälkeen voimasuhteet kääntyivät oikeiston eduksi. Marraskuun suurlakko jakoi Suomea kahtia. Sosiaalidemokraattien puoluejohdon ote kannattajiin muuttui löyhäksi. Punakaartilaisten ja venäläisten sotilaiden veljeily lisääntyi.
Kansanvaltuuskunta käytti päätösvaltaa tammikuussa 1918
Kansanvaltuuskunta alkoi johtamaan kapinaa. Punakaartilaiset vaativat puolueeltaan jyrkempiä toimia tammikuussa -18. Toimeenpaneva komitea perustettiin 25.1. ja Kansanvaltuuskunnan puheenjohtajaksi tuli Kullervo Manner. Se ryhtyi kapinaan 28.1. Helsingissä ja punakaartit tukivat punaista komentoa. Vallankumoukselliset komiteat organisoivat työväen punakaarteja Etelä-Suomessa. Syrjäytetty Svinhufvudin Itsenäisyyssenaatti matkusti Vaasaan.
Sotakoulut – sotilasurat
Venäjällä oli 1800 -luvulla useita sotakouluja sotilasuralle lähteneille suomalaismiehille. Viisisataa keisarillista Venäjää palvelutta suomalaista kenraalia ja amiraalia
Itsenäistyi tapahtumien vyöryssä 1917.
Lähde: G. MANNERHEIM MUISTELMAT ensimmäinen osa. Kustannusosakeyhtiö Otava 1953
